Minähän osaan puhua lasten kanssa

Tajusin jossain vaiheessa iltapäivää, että nyt on iltapiirin puheenaihe miettimättä. Sitten se jäi jonnekin mielen pohjalle. Unohtui. Yhtäkkiä tajusin, että laumailta oli jo menossa ja edelleen oli iltapiiri miettimättä. Jostain pitäisi kuitenkin lasten kanssa puhua. Mutta mistä? Lapset olivat totutun riehakkaita. Osa. Toiset taas rauhallisempia. Kokoontuminen oli aloitettu käymällä läpi säännöt. Päätin kokeilla, mitä siitä tulee, jos kynttilänvalossa kysyn, mitä tehdään jos joku ei noudata sääntöjä.

Ensiksi tietenkin ehdotettiin mestaamista ja järveen heittämistä. Jäähyistä oli puhetta. Kysyin, onko hyvä ajatus lukita joku tyhjään huoneeseen rauhoittumaan. Toinen akela sanoi, että hänen sylinsä on oikein hyvä paikka rauhoittua. Todettiin, että joskus kun keittää tai muuten hirttää kiinni, on hyvä ihan itse poistua rauhoittumaan. Kun Tarkkailijalla keittää, hän nykyään osaa jo vetäytyä toiseen huoneeseen ja muiden onkin sitten parempi pysyä oven ulkopuolella. Partiossakin niin voi tehdä, jos alkaa ahdistaa. Meillä on iso ryhmä ja ahtaat tilat.

Joskus muinoin, ennen kuin minulla oli omia lapsia, sain tällaisilla keskustelunavauksilla aikaiseksi vain vaivautunutta hiljaisuutta. Kai sitä siis ovat lapset jotain opettaneet. Kun lopuksi laulettiin Ilta pimenee, se tuli voimalla ja antaumuksella. Joku sanoi, että oli ollut kiva kerta.