16. tammikuuta 2015

En minäkään halunnut

Kun soveltuvuuskokeen tulokset vuosi sitten tulivat, meillä alkoi keskustelu. Pidin selvänä, että Tarkkailija ottaa paikan vastaan, mutta häntä hirvitti muutos. Tutun koulun jättäminen. Ero parhaasta kaverista. Eikä hän tietenkään tiennyt, mitä kaikkeas se musiikkiluokka tarkoittaa. Enkä kyllä tiennyt minäkään ja kyllä minuakin nämä asiat mietityttivät. Pohdiskelin tätä päiväkodillakin: en voi jättää päätöstä lapselle vain siksi, että se minustakin tuntuu vaikealta. Saatan päästää lapseni sandaaleissa lumihankeen, mutta en tällaisia isoja ja merkityksellisiä päätöksiä kyllä jätä heille. On asioita, jotka aikuiset päättävät ja joista aikuisen on kannettava vastuu. Kouluvalinnat ovat yksi näistä

Tämähän toistui. Sähikäinen ei nimittäin olisi millään halunnut vaihtaa luistelukoulusta taitoluistelun alkeisryhmään. Hän kun viihtyi niin hyvin luistelukoulussa. Minuakin hirvitti ja hirvittää ajatus harjoitusmääristä. Toisaalta en halunnut viedä lapselta tätä mahdollisuutta, kun hän tosiaan taitoluistelussa niin kovasti tykkää. Taas piti äidin tehdä päätös, ei jättää sitä lapselle, joka vain puolittain ymmärtää, mistä on kysymys.

Sähikäinen huusi yhden illan. Tarkkailija yritti sanoa väliin, että ei hänkään olisi halunnut musiikkiluokalle, mutta äiti teki ihan oikean päätöksen: musiikkiluokalla on tosi kivaa. Sähikäinen ei tätä kuunnellut, vaan huusi lisää. Äiti sen sijaan tuuletti: taisi olla ensimmäisiä kertoja, kun Tarkkailija sanoi, että oli oikein hyvä, että äiti päätti. Että äiti tiesi mitä teki.

Jonkinlainen välirauha tehtiin joululomalla ja ihan sopuisasti Sähikäinen ensimmäisiin treeneihin meni. Toisissa treeneissä oli mukana myös oheisharjoitus. Se jumppa oli niin kiva, ettei sen jälkeen ole enää tarvinnut miettiä, tuliko tehty Virhe.

Nyt minä pelkään myöhempiä valintoja, joissa lasta pitää ihan oikeasti kuulla. Kun se päätöksen peruste ei voi olla se, että pelkää muutosta. Ei sillä, ihan hyvän elämän minäkin olen elänyt, vaikka opiskelupaikkani valinnassa vaikutti vahvasti sekin, ettei tarvinnut kotipaikkaa vaihtaa. Puhumattakaan lippukunnasta. Tarvitaanhan joku sanomaan "aina ennenkin".

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti