Vain kaksi valitti

Kolmisen vuotta sitten pappi kommentoi jälkeenpäin Sähikäisen käytöstä joulukirkossa, että vain kaksi seurakuntalaista oli valittanut. Muutama muu oli taas puolustanut. No, Sähikäinen oli kahden eikä oikein voinutkaan odottaa, että hän joulukirkon jaksaisi hiljaa paikallaan. Nyt Sähikäinen on viiden ja taas oltiin joulukirkossa: papin mukaan hänen tanssinsa oli ollut alttarilta katsottuna oikein sievää. Ei se Sähikäinen oikeastaan ollutkaan ongelma: hän jätti kengät penkkiin ja vaeltaessaan penkkien välissä lauloi muiden mukana antaumuksella: "Jossakin äiti, lasta seimeen kapaloi!"

Dagen efter

Tarkkailija syntyi joulun alla. Kun on viettänyt jouluyön synnytyslaitoksella, vanhan joululaulun, Jouluyö, juhlayö, sanat saavat aivan uuden merkityksen. Mutta muuttui sitä muukin. Kun synttäreitä vietetään 22. päivä, niin aatonaattoa vietetään ja jouluun valmistaudutaan "dagen efter" -tunnelmissa. Varsinkin, kun jouluateriaa emme syö kotona ja tänä vuonna laatikoiden tekemisen hoitivat Saarioisten ja Joulutorin äidit.

Laulelevat sulosti

Kun minä olin päiväkodissa, meillä oli hyvin, hyvin uskonnollinen lastentarhanopettaja. Hän luki aamupiirissä Kristityn vaellusta ja kertoi ruokailussa pelottavia tarinoita. Jokaisen tarinan pointti oli jotakuinkin, että jos uskot, niin pelastut, jos et, niin käy hyvin, hyvin huonosti. Kristityn vaellus ei todellakaan ole mikään kuusivuotiaille tarkoitettu kertomus ja tarina Lootin vaimon muuttumisesta suolapatsaaksi aiheutti painajaisia. Kaikeksi onneksi minulla on ollut paljon parempiakin kokemuksia kristityistä, mutta uskon, että nämä tällaiset opettajat ovat saaneet paljon pahaa aikaiseksi.

Naiselle rajat

Hesari otsikoi tänään provosoivasti. Psykologi kehotti miehiä pistämään naisilleen rajat. Sisäinen feministini huutaa... mutta kun se psykologi taitaa olla ihan oikeassa. En pystyisi jakamaan elämääni nössön miehen kanssa. Seurusteluntapaiset loppuivat lyhyeen aina, kun huomasin miehen seisovan asennossa, jos vähänkin ärähdin. Sitten kohtasin lasteni isän.

Miten se sen loi

Oltiin Sähikäisen kanssa adventtikirkossa. Sen jälkeen oli paljon kyseltävää. Kun Sähikäinen kysyi, miten Jeesus loi maailman, ei vastaukseksi kelvannut, että ei se ollut Jeesus, vaan Jumala, joka loi ja että Jeesus oli Jumalan poika. Lupasin kaivaa kotona Suomen lasten Raamatun esiin ja lukea luomiskertomukset. Iltapalalla Tarkkailija puuttui puheeseen ja kertoi, etteivät Raamatun tarinat voi pitää paikkaansa, vaan ne ovat samanlaisia satuja kuin Harry Potterit, koska niitä on ensin vain kerrottu ja vasta paljon myöhemmin kirjoitettu. Oli tosiaan aika kaivaa se Raamattu esiin: koulun uskonnonopetus ei riitä mihinkään.

Lippu saapuu

Tarkkailijan koululla oli juhlat. Juhla alkoi lipun saapumisella. Yhtäkkiä tajusin seisovani käsi partiotervehdyksessä. Siinä piti sitten äkkiä päättää, että alanko raapia päätä sen näköisenä, kun en olisi mitään partiotervehdystä tehnytkään, lopetanko tervehtimisen kesken kaiken vai jatkanko loppuun saakka. Totesin, että tämä on oikeastaan minun ja Suomen lipun välinen asia ja jatkoin loppuun asti. Juhlan jälkeen lippu ei poistunut, joten ei tarvinnut miettiä, miten poistuvaa lippua tervehtisi: katseella vai kädellä.

Tämän minä osaan

Sähikäistä on nyt pari päivää opetettu päiväkodissa hyppäämään narua. Kävi nimittäin ilmi, että hän jäi tyttöjen leikkien ulkopuolelle, koska hän ei osaa. Tästä taas seurasi kivien heittelyä ja nyrkkitappelu eskaripoikien kanssa. En nyt varsinaisesti pyytänyt opettamaan, mutta sanoin, että jos minun varaani tämä jätetään, niin ei tapahdu. Mutta jotain muuta tapahtuu.