"Yritä jättää tämä maailma vähän parempana kuin sen löysit, ja kun tulee vuorosi kuolla, voit kuolla onnellisena tuntiessasi, että et ainakaan kokonaan ole aikaasi tuhlannut, vaan olet tehnyt parhaasi." -- B-P
30. heinäkuuta 2012
Legolandiin vai lähimetsään?
Joitakin vuosia sitten huomasin, ettei Tarkkailijan kanssa pärjää pelkällä kaupunkilaisjärjellä ja neuvolan ohjeilla. Ensin selasin nettiä
ja sitten suuntasin kirjastoon. Löysin muutamia oikeasti hyödyllisiä
kirjoja, joiden avulla arki saatiin sujuvammaksi. Niiden lisäksi
vastaan tuli useampikin lapsityranni-supernanny-curlingäiti -kirja. Yhden näistä
pistin takaisin hyllyyn heti, kun olin lukenut kuinka nykyvanhemmat suuntaavat
lastensa kanssa Legolandiin, vaikka lapselle riittäisi vallan mainiosti
eväsretki lähimetsään.
25. heinäkuuta 2012
Tämä ei ole uhkaus, tämä tapahtuu oikeesti
Lastenkasvatuksesta on kirjoitettu monenlaisia kirjoja, mutta oma ehdoton suosikkini on Hanna Hirvosen "Mitäs me sovittiin?". Tähän kirjaan on kerätty erilaisia sammakoita, mitä aikuiset suustaan päästävät, kun lasten kanssa on Tilanne päällä. Silloin suusta tulee usein jotain ihan muuta, mitä pitäisi. Eniten tykkään Tainasta (26), joka tekee parivuotiaan kanssa lähtöä äiti-lapsi -kerhosta pitkän kaavan mukaan. Tainan käytös näytti hyvin erilaiselta 1) ennen omia lapsia, 2) kun oli vain yksi lapsi, Tarkkailija, jolle siirtymätilanteet ovat vaikeita, ja 3) kun sai toisenkin lapsen, Sähikäisen, jolle siirtymätilanteet ovat helppoja ja joka osaa ottaa isommasta mallia sekä vedättää äitiään.
24. heinäkuuta 2012
Nimittele ihan vain omaa äitiäsi
Minä olen lapsilleni äiti, mieheni on isä. Miksi tätä, varsinkin jälkimmäistä, on perheen ulkopuolisten niin vaikea ymmärtää? Päiväkodissa miestäni on lapsille sanottu useammin isiksi kuin isäksi. Oma isäni joskus vuosikymmeniä sitten sanoi minulle, että hän haluaa olla nimenomaa isä, ei mikään isi, ja kuulemma samaa oli sanonut hänelle hänen isänsä. Isi on vauvankieltä, lässytystä. Isä on mies.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)