15. helmikuuta 2015

Et oo tosissasi: 27 runoa!

Kun sudenpenturetken iltahiljentymisen aloitin kertomalla, että nyt luetaan lasten valitsemat 27 runoa, useampi johtaja oli mielessään ajatellut, että onkohan tuo Riitta seonnut. Lapset olivat saaneet valita runoja iltahiljentymiseen ja ajatuksena oli, että runoja tulisi seitsemän, korkeintaan ehkä kymmenen, yksi tai kaksi joka pentueesta. Sudenpennut valitsivat kuitenkin vähän enemmän enkä kenenkään toivetta halunnut jättää pois. Kaikkien hämmästykseksi lapset kuuntelivat hiiren hiljaa. Vain Sähikäistä täytyi rauhoittaa, mutta hän olikin vielä alaikäinen. Mites nyt näin?

10. helmikuuta 2015

Ei!

Kuulin taas, kuinka tärkeää on osata sanoa ei. Ihan siis aikuisten asioissa. Lapseltahan tuo ein sanominen tuntuu sujuvan. Joskus jo vuosia sitten, ennen Sähikäisen syntymää, lupasin viedä Tarkkailijan työpaikalle opettamaan sitä ein sanomista. Useimmat meistä varmasti ovat sitä mieltä, että se ein sanominen, omien rajojen pitäminen on oikein hyvä taito. Se vain pitää sitten hyväksyä, että joskus joutuu myös kuulemaan sen ein ja että se on myös ihan hyvä asia. Joku muukin osaa pitää rajansa.

5. helmikuuta 2015

Taas se...

On mielenkiintoista seurata keskustelua siitä, miten Wilma pilaa monen perheen elämän. Ja miten moni muu taas on niin tyytyväinen, kun ei enää mitään lippuisia ja lappusia ja ettei heidän lapsistaan juuri koskaan mitään negatiivista merkintää ole. Meillä ei ole Wilmaa vaan Helmi ja Tarkkailijasta on tullut vain aiheellisia viestejä, jotka ovat johtaneet toimenpiteisiin myös kotona. Tosin aika usein se toimenpide on ollut antaa opettajalle neuvoja, miten tällaisissa tilanteissa tulisi toimia. Edellinen opettaja jossain kohtaa totesikin sanoneensa sijaiselle jostain pienemmästä törttöilystä, että voihan siitä kotiin ilmoittaa, mutta sieltä tulee vain vastaukseksi, että kuulostaa ihan Tarkkailijalta.

3. helmikuuta 2015

Sanoisitko lapsellesi?

Tänään valmentaja kysyi nätisti Sähikäiseltä, onko se siinä penkillä tämän kassi ja saisiko sen nostaa maahan, että sopii viereen istumaan. Olin vastaamassa, mutta tajusin sulkea suuni, kun Sähikäinen vastasi itse ja antoi luvan. Se kassihan oli minun, siihen oli vain pakattu Sähikäisen tavarat. Samalla hetkellä palasi mieleen tilanne kurakaudelta, kun naapuri pyysi ihan ystävällisesti sanomaan lapsille, etteivät toisi kuraa rappukäytävään. Lapset olivat siinä vieressä ja minua alkoi ärsyttää sen verran, että piti oikein jäädä pohtimaan, mikä siinä niin ärsytti.