27. elokuuta 2013

Minähän oon vapaaehtonen!

Kun partiolainen saa ensimmäiset johtamistehtävänsä, hän on niistä useimmiten into piukeena. Luotetaan, annetaan vastuuta. Muutaman vuoden kuluttua hän sitten huomaa, että johdettavilla on myös vanhemmat. Ja että näillä vanhemmilla on myös Odotuksia. Monet tuovat ne myös esiin, toiset kärkkäämmin, toiset varovaisemmin: "Mitä, mitä, mitä? Eihän minun ole pakko tässä olla, voin lopettaa koska hyvänsä ja siinä sitten olette vaatimuksinenne. Täytyy varmaan selittää, miten tämä perustuu vapaaehtoisuuteen: meille ei makseta palkkaa, vaan maksamme osallistumismaksuja itsekin." Ja siinä mennään metsään niin, että rytisee. Ei minua äitinä kiinnosta, maksetaanko lasteni harrastusten ohjaajille, johtajille, opettajille, valmentajille, palkkaa. Minua kiinnostaa, onko toiminta lapsen kannalta mielekästä. Pelottavinta on, että viimeksi kuuntelin tätä keskustelua Ko-Gi -tapaamisessa. Lintukansan luulisi jo tajuavan jostain jotain.

22. elokuuta 2013

Ootko mun kaa

Säpsähdin aika tavalla, kun Sähikäisen päiväkotiryhmässä sanottiin, että nyt saavat valita leikkikaverinsa vapaasti vapaan leikin aikana, mutta pian aletaan sekoitella. Opettaja huomasi heti, että nyt ei Riitta tykkää tästä yhtään ja jatkoi, että kyllähän minä tiedän, etteivät he sekoita, miten hyvänsä, vaan yrittävät löytää lapsille uusia kavereita, joiden kanssa leikki sujuu. Rauhoituin heti. Tuossa ryhmässä on aina ohjailtu kaverisuhteiden syntymistä, mutta se on ihan eri asia kuin sekoittelu. Silloin kun sekoitellaan, pärjäävät sosiaalisesti taitavat lapset. Kun taas ohjaillaan, tuetaan niitä lapsia, jotka olisivat muuten jäämässä yksin.

19. elokuuta 2013

Kalsareita peseviä vaimoja urheita...

Otetaan pariskunta, jolla on kahdeksanvuotiaat kaksostytöt. Loma on loppumassa. Miehen teini-ikäinen poika edellisestä avioliitosta lähtee kotiin valtameren taakse. Vaimolle tarjotaan uutta työpaikkaa. Pariskunnalle on järjestetty mahdollisuus viettää romanttinen ilta ja yö kahdestaan hotellissa. Kaikki me 41-vuotiaat tiedämme mitä tästä seuraa. Siitä huolimatta, täytyy varoittaa. Seuraa JUONIPALJASTUKSIA ja ARMOTONTA SPEKULOINTIA elokuvasta Before Midnight.

13. elokuuta 2013

Kiva, kun koulu alkaa

Kun aloitin toisen kouluvuoden, lukukirjassa luki, että Sarista on kiva, kun koulu alkaa, voi tavata kavereita ja silleen. Mietin tuolloin, että miksi ihmeessä koulukirjoihin pitää kirjoittaa mokomaa soopaa. Loman loppuminen ei ole koskaan kiva juttu. En ole 33 vuodessa muuttanut mieltäni, vaikka työstäni ihan pidänkin. Olen hämmästyksekseni huomannut, että on niitä ihmisiä, joille loman loppuminen on oikeasti helpotus. Tämä taitaa taas liittyä jotenkin siihen, että on kasvanut opettajaperheessä.

12. elokuuta 2013

Se ei oo täydellinen!

Sähikäinen pimahti tänään iltarasteilla. Hän oli poiminut saniaisen, mutta isoveljen kanssa kisatessa oli yksi haara katkennut. Piti löytää tilalle uusi. Ehjä. Äkkiseltään sitä kuvittelisi, että homma olisi helppo. Jokaisessa varressa oli kuitenkin jotain vikaa. Milloin oli osa lehdistä kuihtunut, milloin osa lehdistä taittunut, milloin varsi katkennut väärästä kohtaa tai väärällä tavalla. Yritin selittää hänelle, ettei luonnossa mikään ole täydellistä. Kysyin, näyttääkö kukaan nainen Barbie-nukelta, joka on tosi kaunis ja muutenkin täydellinen. Tämä vertauskuva meni häneltä täysin ohi.

11. elokuuta 2013

Vaatteet on mun aatteet

Kun Tarkkailija oli täyttänyt kolme vuotta, alkoi pukeutumisen kanssa olla jo todella vaikeaa. Vain tietyt vaatteet kelpasivat. Kolmevuotissynttäreille yritin saada hänet juhlapukuun, mutta kello kävi ja juhlien alun lähestyessä alkoi käydä selväksi, että hän juhlii joko traktoripuvussa tai alasti. Valitsin sitten sen traktoripuvun. Terveydenhoitaja oli neuvolakäynnillä kommentoinut jo samaa pukua, että olemmeko huomanneet sen olevan jäämässä pieneksi. En tohtinut tuolloin kertoa, miten vaikeita nämä pukemisasiat olivat: varsinkin silloin, jos jossain, kuten neuvolassa, piti olla tiettyyn aikaan, ei voinut loputtomiin vääntää. On Sähikäiselläkin mielipiteitä, mutta jos äiti on jotain päättänyt, niin kyllä se päälle saadaan. Toisin oli Tarkkailijan kanssa. Kun päälle kelpasivat ainoastaan yhdet alushousut, sellaiset, joissa oli kaivurin kuva, tilanne tuntui jo vakavalta.

6. elokuuta 2013

Uimaan!

Kerrotaan, että kun huomasin yksivuotiaana olevani uimarannalla, hihkaisin riemusta ja lähdin hurjaa vauhtia konttaamaan vettä kohti. Sähikäinen tulee tässä minuun. Kun hän on saanut bikinin ja käsivarsikellukkeet, niin se on menoa se. Kohta ollaan niin syvässä, että äitiäkään ei pohjaa ja syvemmälle mentäisiin. Toppuuttelen ja saan hänet turvallisemmille vesille, mutta olen salaa mielissäni. Äidin tyttö ei pelkää vettä.

5. elokuuta 2013

Ei jaksa, väsyttää!

Otimme Sähikäisen mukaan iltarasteille. Hänellä ei ole koskaan kiire rastilta toiselle. En muista, että hän olisi koskaan juossut yhtään rastiväliä. Samankokoisia lapsia menee tasaiseen tahtiin juosten ohitse, kun me seisomme vatukossa marjoja poimimassa tai rakennamme sananjaloista viuhkoja. Kun pitäisi edetä, alkaa armoton marina. Jalkaan koskee ja vatsaan koskee ja sitten otetaan ihan pienen pieniä askelia. Tehdään kaikki temput, jotta äiti kantaisi.

4. elokuuta 2013

Omat ja omat lapset

Puhuin ennen piirileiriä, että minun on laskettu hoitavan vain omia lapsiani, mutta ilman muuta autan sudenpentujen kanssa, miten vain kerkiän ja kykenen. Virhe! Omat lapset tarkoittavat partiossa omia sudenpentuja ja minut laskettiin sudenpentuleirin vahvuuteen. Jossain vaiheessa leiriä aloinkin selvyyden vuoksi puhua itsesynnytetyistä lapsista, mutta se oli jo myöhäistä. Onneksi minun vastuullani olleet sudenpennut olivat enimmäkseen niitä isoimpia ja fiksuimpia, jotka eivät juuri kaivanneet ohjausta.