29. joulukuuta 2014

Piti tehdä lapsia

Tänään katselin Tarkkailijaa, joka oli käpristyneenä kirjan kanssa sohvalla: "Se on mun poika. Se lukee jo toista kertaa yhtä mun lempikirjoista." Sitä ennen se oli pelannut konsolipeliä yhdessä isänsä kanssa. Joululomalla on useampana iltana katsottu sellainen elokuva, josta kaikki tykkäävät. Kyllä tämän vuoksi kannatti tehdä lapsia. Kannatti jaksaa ne rankat vuodet, kun lapset olivat ihan pieniä. Kun piti kiinnostua asiosta, jotka eivät yhtään kiinnostaneet. Ne ovat olleet opettavaisia vuosia: olen oppinut, miksi rakennustyömaat ovat kiinnostavia.

28. joulukuuta 2014

Armoa aikuisille

Ennen enkelikirkon alkua pappi mietti sakastissa, että aika paljon on paikalla lapsia, mutta hän on suuntaamassa puheensa aikuisille. Tuumasin, että on joka lapsella mukanaan joku aikuinen. Samalla palasi mieleen elävästi päiväkodin joulujuhla kolmen vuoden takaa. Juhla pidettiin seurakuntatalolla ja juhlan lopussa puhui pappi. Lapsille. Se on paha paikka kelle tahansa puhua lapsille, kun varhaiskasvatuksen ammattilaiset ovat ensin panneet parastaan. Puhe oli... mietin jälkeen päin, että kun sali oli täynnä pienten lasten vanhempia, niin papin olisi ilman muuta pitänyt puhua heille.

Uskotaanko teillä?

Aina silloin tällöin minulta kysytään, uskotaanko meillä joulupukkiin. Tapaan vastata, että meillä pidetään sadut ja uskonasiat erillään. Sain ajatuksen lapsuudenkodin naapureilta, helluntailaisilta, joiden perheessä isä esiintyi pukkina ja aina lopuksi riisui lasten nähden joulupukin asun eikä se lapsia lainkaan haitannut. Tämä on tietysti vain puolet totuudesta: mieheni on uskonnoton ja vähintään yhtä haluton luomaan tai ylläpitämään uskoa joulupukkiin. Niinpä meillä ei puhuta kurkkivista tontuista, vaan sanottiin suoraan, että joulutorilla on myynnissä pieni vaaleanpunainen jäähypenkki ja jos ei tuo mussutus lopu, niin sellainen voi hyvinkin löytyä pukinkontista. Kerran erehdyttiin sanomaan jotain risuista, mutta lapset vain alkoivat suunnitella, mitä kaikkea niistä voi askarrella.

25. joulukuuta 2014

Vain kaksi valitti

Kolmisen vuotta sitten pappi kommentoi jälkeenpäin Sähikäisen käytöstä joulukirkossa, että vain kaksi seurakuntalaista oli valittanut. Muutama muu oli taas puolustanut. No, Sähikäinen oli kahden eikä oikein voinutkaan odottaa, että hän joulukirkon jaksaisi hiljaa paikallaan. Nyt Sähikäinen on viiden ja taas oltiin joulukirkossa: papin mukaan hänen tanssinsa oli ollut alttarilta katsottuna oikein sievää. Ei se Sähikäinen oikeastaan ollutkaan ongelma: hän jätti kengät penkkiin ja vaeltaessaan penkkien välissä lauloi muiden mukana antaumuksella: "Jossakin äiti, lasta seimeen kapaloi!"

24. joulukuuta 2014

Dagen efter

Tarkkailija syntyi joulun alla. Kun on viettänyt jouluyön synnytyslaitoksella, vanhan joululaulun, Jouluyö, juhlayö, sanat saavat aivan uuden merkityksen. Mutta muuttui sitä muukin. Kun synttäreitä vietetään 22. päivä, niin aatonaattoa vietetään ja jouluun valmistaudutaan "dagen efter" -tunnelmissa. Varsinkin, kun jouluateriaa emme syö kotona ja tänä vuonna laatikoiden tekemisen hoitivat Saarioisten ja Joulutorin äidit.

8. joulukuuta 2014

Laulelevat sulosti

Kun minä olin päiväkodissa, meillä oli hyvin, hyvin uskonnollinen lastentarhanopettaja. Hän luki aamupiirissä Kristityn vaellusta ja kertoi ruokailussa pelottavia tarinoita. Jokaisen tarinan pointti oli jotakuinkin, että jos uskot, niin pelastut, jos et, niin käy hyvin, hyvin huonosti. Kristityn vaellus ei todellakaan ole mikään kuusivuotiaille tarkoitettu kertomus ja tarina Lootin vaimon muuttumisesta suolapatsaaksi aiheutti painajaisia. Kaikeksi onneksi minulla on ollut paljon parempiakin kokemuksia kristityistä, mutta uskon, että nämä tällaiset opettajat ovat saaneet paljon pahaa aikaiseksi.

3. joulukuuta 2014

Naiselle rajat

Hesari otsikoi tänään provosoivasti. Psykologi kehotti miehiä pistämään naisilleen rajat. Sisäinen feministini huutaa... mutta kun se psykologi taitaa olla ihan oikeassa. En pystyisi jakamaan elämääni nössön miehen kanssa. Seurusteluntapaiset loppuivat lyhyeen aina, kun huomasin miehen seisovan asennossa, jos vähänkin ärähdin. Sitten kohtasin lasteni isän.

30. marraskuuta 2014

Miten se sen loi

Oltiin Sähikäisen kanssa adventtikirkossa. Sen jälkeen oli paljon kyseltävää. Kun Sähikäinen kysyi, miten Jeesus loi maailman, ei vastaukseksi kelvannut, että ei se ollut Jeesus, vaan Jumala, joka loi ja että Jeesus oli Jumalan poika. Lupasin kaivaa kotona Suomen lasten Raamatun esiin ja lukea luomiskertomukset. Iltapalalla Tarkkailija puuttui puheeseen ja kertoi, etteivät Raamatun tarinat voi pitää paikkaansa, vaan ne ovat samanlaisia satuja kuin Harry Potterit, koska niitä on ensin vain kerrottu ja vasta paljon myöhemmin kirjoitettu. Oli tosiaan aika kaivaa se Raamattu esiin: koulun uskonnonopetus ei riitä mihinkään.

29. marraskuuta 2014

Lippu saapuu

Tarkkailijan koululla oli juhlat. Juhla alkoi lipun saapumisella. Yhtäkkiä tajusin seisovani käsi partiotervehdyksessä. Siinä piti sitten äkkiä päättää, että alanko raapia päätä sen näköisenä, kun en olisi mitään partiotervehdystä tehnytkään, lopetanko tervehtimisen kesken kaiken vai jatkanko loppuun saakka. Totesin, että tämä on oikeastaan minun ja Suomen lipun välinen asia ja jatkoin loppuun asti. Juhlan jälkeen lippu ei poistunut, joten ei tarvinnut miettiä, miten poistuvaa lippua tervehtisi: katseella vai kädellä.

25. marraskuuta 2014

Tämän minä osaan

Sähikäistä on nyt pari päivää opetettu päiväkodissa hyppäämään narua. Kävi nimittäin ilmi, että hän jäi tyttöjen leikkien ulkopuolelle, koska hän ei osaa. Tästä taas seurasi kivien heittelyä ja nyrkkitappelu eskaripoikien kanssa. En nyt varsinaisesti pyytänyt opettamaan, mutta sanoin, että jos minun varaani tämä jätetään, niin ei tapahdu. Mutta jotain muuta tapahtuu.

24. marraskuuta 2014

Mustimmat hetket

Yhtenä hankalana aamuna Sähikäisen vauvavuoden loppupuolella tuumasin päiväkodilla, että jos nyt ottaisin tuon Tarkkailijan hengiltä, niin vapautuisinko ennen kuin tämä olisi täyttänyt 18 vuotta. Tarkkailijaa vastaanottanut lastentarhanopettaja otti tämän niin kuin se oli tarkoitettu: huonona huumorina. Tarkkailijalle oli jo järjestynyt paikka erityisryhmästä eli järjestelmä oli tunnustanut, että meillä oli tavallista hankalampaa. Tapaus palasi mieleen, kun tänä syksynä kaksi äitiä on murhannut lapsensa. Kyllä meilläkin kuopuksen vauvavuoteen osui mustia hetkiä, mutta pystyin sentään tiedostamaan, että tämä on vain Vaihe ja että parempaa on luvassa.

23. marraskuuta 2014

Mistä se tonkin tietää

Sähikäinen takapenkillä ärähti, kun käynnistin autoa. Hän luuli, että olin sulkenut cd-soittimen, kesken kappaleen. Vastasin siihen, etten koskenut koko soittimeen, vaan sanoin, että auto tarvitsee kaiken sähkön auton käynnistämiseen. Tämä oli sellainen hätäinen arvaus, koska tiesin, että ilman selitystä alkaisi hirvittävä huuto. Ilmeisesti arvaus meni oikeaan, koska Tarkkailija tarkensi, että sillä sähköllä synnytetään kipinä, joka sitten käynnistää moottorin.

20. marraskuuta 2014

Ihmisoikeuskysymys

Kun harkitsin asettautumista ehdolle seurakuntavaaleissa, seurakuntaväen listalla, sanoin heti, minä sitten olen sitä mieltä, että kirkon pitäisi vihkiä myös samaa sukupuolta olevat pariskunnat avioliittoon. Sain vastaukseksi, että tällä asialla ei ole mitään väliä, että tämän listan jäseniä yhdistävät ihan muut asiat. Kun sitten tulin valituksi, tilanne ei vaikuta yhtä itsestään selvältä. Yhdessä kohtaa muutamat alkoivat puhua, että mehän edustamme ihan toista laitaa kuin Tulkaa kaikki -liike, joka myös oli saanut edustajia. Hetken aikaa vain kuuntelin ja mietin, mitä sanoisin.

15. marraskuuta 2014

Nainen vaietkoon

Yksi minulle vaikeimpia Raamatunkohtia minulle on ollut Paavalin Korinttilaiskirjeen "Nainen vaietkoon seurakunnassa". Tämä kun on yksi Paavalin aidoista kirjeistä, ei niistä, jotka on kirjoitettu myöhemmin ja pistetty Paavalin nimiin. Kyse ei ole jo vakiintuneen järjestyksen pyhittämisestä, mitä esimerkiksi jotkin Tessalonikalaiskirjeen tekstit ovat. Mitä ihmettä Paavali sillä ajaa takaa, kun kuitenkin toisaalla kirjoittaa, ettei Jeesuksessa Kristuksessa ole miestä eikä naista. Eräänlaisen oivalluksen sain tähän töissä.

9. marraskuuta 2014

Soita! Tai itke ja soita...

Tarkkailija käy pianotunneilla. Tykkää niistä kovasti. Tykkää pianonsoiton opettajasta. Tykkää improvisoida pianolla. Tykkää soitella tuttuja melodioita. Mutta se uuden opettelu! Se on tuskaa... tunnen itseni ihan tiikeriäidiksi.

8. marraskuuta 2014

Uusi elokuu?

Partiossa haetaan kasvua. Uusimpia ajatuksia on, että on ihan tyhmää, että partioon voi tulla vain elokuussa, kun kerran monia muita harrastuksia voi aloittaa myös tammikuussa. Piirin toimintasuunnitelmaankin on kirjattu, että tammikuu on uusi elokuu. Käytin puheenvuoron, että tammikuu voi olla kaikkialla muualla uusi elokuu, mutta meille otetaan jatkossakin lapsia massoittain mukaan vain elokuussa. Jos tammikuuta kovasti aletaan markkinoida uutena aloituskuukautena, niin saavat sitten piirin toimistolla varautua vihaisten vanhempien puheluihin. Meillä nimittäin ilmoitetaan, että ei onnistu, vaikka piiri olisi muuta luvannut.

7. marraskuuta 2014

Kirkon kanta

Yksi isoimmista muutoksista, mitä Luther toi kirkkoon, oli se, että meillä jokaisella on oma henkilökohtainen suhde Jumalaan. Ilman välittäjiä. Siitä on seurannut kaikenlaista. On välillä vähän vaikea ottaa selvää, mikä on kirkon kanta johonkin yksittäiseen kysymykseen. Jotain on päätetty oikein kirkolliskokouksessa, mutta silti sitä sitten kuuluu soraääniä. Siis mistä oikein on kysymys?

30. lokakuuta 2014

Virhe! Tai siis.. bugi, errori...

Yhtenä kesänä meiltä laskutettiin liikaa päivähoitomaksua. Kyse oli muutamista kympeistä, korkeintaan satasesta. Viestittelin tästä päiväkodin johtajalle, että korjaa asian. Tämä kutsui minut oikein huoneeseensa, selitteli, esitteli laskelmia ja oli kovasti pahoillaan, pyyteli kovasti anteeksi. Joitakin kuukausia myöhemmin sain kaupungilta puhelun. Virkailija sanoi huomanneensa, että meiltä oli laskutettu liikaa ja että sitä ei ollut korjattu, vaikka piti. Sanoin päiväkodin johtajan olleen niin pahoillaan, että unohti kaikelta anteeksipyytelyltään kokonaan korjata asian. Virkailija hymähti ja sanoi, että nyt se on joka tapauksessa korjattu. Seuraavassa laskussa oli virhe hyvitetty.

27. lokakuuta 2014

Äänestä, jos vielä kuulut kirkkoon!

Nyt alkoi seurakuntavaalien ennakkoäänestys. Samaan aikaan alkoivat ihmiset taas erota kirkosta. Päivi Räsänen on tainnut päästä ääneen. Kenkuinta tässä on se, että kirkostaeroavien joukossa on paljon niitä, jotka voisivat hyvinkin äänestää minua. Niin... olen tosiaan ehdolla seurakuntaneuvostoon ja yhteiseen kirkkovaltuustoon. Tärkein motivaatio on turvata partion toimintaedellytykset, mutta asetuin ehdolle myös siksi, että seurakuntaneuvostoon tarvitaan ihmisiä, jotka eivät "ymmärrä" sitä, että joillekin naispappeus on vieläkin vaikea asia, vaan sanovat työsyrjintää työsyrjinnäksi ja joiden mielestä kirkon pitäisi olla ajamassa tasa-arvoista avioliittolakia eikä suinkaan jarruttelemassa. Parisen tuhatta vuotta sitten oltiin ihmisoikeuksissa edelläkävijöitä, niin haluan ainakin uskoa. Mihin se oikein unohtui?

26. lokakuuta 2014

Voiko tommosta tuossa iässä

Tarkkailija on lukenut nyt Potterit loppuun. Sen viimeisenkin, joka on aika rankka. Ensimmäisen annoin hänelle siksi, että hän luki vain Aku Ankkaa. Lisäkimmoketta antoi lippukunnan postituslistalla käyty keskustelu, jonka mukaan Potterit olisivat aivan liian rankkoja sudenpentu- tai seikkailijaikäisille, siis alle kaksitoistavuotiaille. Viimeisessä elokuvassa on tuo 12 vuoden ikäraja ja ihan hyvästä syystä, mutta kirjat ovat vähän toinen asia. Lapsi ei nyt vain koe tarinaa yhtä rankkana kuin aikuinen, koska hänellä ei ole tarvittavaa elämänkokemusta. Ihan niin kuin threstralit pystyy näkemään vain, jos on joskus nähnyt jonkun kuolevan.

25. lokakuuta 2014

Mitä kuuluu

Sähikäinen on viime viikkoina ollut varsin äkäinen. Minulle. Yhden työpaikan lounaskeskustelun jälkeen tajusin, mistä se johtuu: ei ole helppoa olla Tarkkailijan pikkusisko. Hän ei saa niin paljon äidin jakamatonta huomiota kuin tarvitsisi eikä tule koskaan saamaan. Minun ja Tarkkailijan suhde kun on niin... vahva. Sähikäinen ei samalla tavalla tarvitse äitiä, muttei se tarkoita sitä, etteiköhän ihan yhtä lailla tarvitsisi äitiään. Yhtenä kiireisenä aamuna sitten räjähti oikein kunnolla. Kun jätin itkuista Sähikäistä päiväkotiin, sanoin, että meillä oli paha riita aamusta, ja pyysin, että juttelisivat Sähikäisen kanssa.

15. lokakuuta 2014

Ei oo rahaa

Partio on avointa kaikille. Partio on halpa harrastus ja toivottavasti halpana pysyykin, vaikka esimerkiksi seurakunnan suunnalta tulee painetta nostaa maksuja. Seurakunnalla kun on talous tiukalla ja kaikki partiolaisilta perittävien maksujen korotukset menevät jotain kautta partiolaisten ja heidän vanhempiensa maksettaviksi. Nytkin on partiolaisia, joilla on talous niin tiukilla, että esimerkiksi osallistumismaksuja jää maksamatta. Kyse on pikku summista ja pahinta tässä onkin se, että ihmiset puhuvat.

14. lokakuuta 2014

Laku unohtui!

Yksi tunnetuista hyvän vanhemmuuden mittareista on se, mitä tapahtuu, kun lapsi haluaa kaupan kassalla karkkia. Minä olen jäänyt kaikissa Hyvä Äiti -kisoissa peränpitäjäksi jo vuosia sitten. Meilläkin muksut usein muistavat kassalla, että unohdettiin ottaa lakut. Huikkaan lapsille, että niinpä tosiaan unohtui, käsken hakea minullekin. Isän kanssa laku on tosiaan laku, mutta äidin kanssa mikä tahansa pienehkö suklaapatukka tai vaikkapa vanha auto lasketaan lakuksi. Mutta miten tähän on tultu? Oli minullakin joskus periaatteita.

9. lokakuuta 2014

Miten niin hankalaa?

Minulla oli lapsena raudat. Oikomishoito oli siitä kivaa, että sillä pääsi luistamaan koulutunneilta, mutta oli siinä vastuksensakin. Eniten inhosin kipsimuottien ottamista. Minä söin tuttia nelivuotiaaksi ja kovasti toivoin, että pitkään imetetyt lapseni säästyisivät oikomiselta. Mitä vielä! Ihan samanlainen ristipurenta heilläkin on, vaikka tutti ei kummankaan suussa muutamaa sekuntia pidempään pysynyt. Tarkkailijalta kipsimuottien ottaminen on yhtä tuskaista kuin minulta. Tänään otettiin Sähikäiseltä ensimmäiset kipsimuotit. Se oli hyvin hämmentävä kokemus.

8. lokakuuta 2014

Kun et ole koskaan tehnyt ohareita

Tuumasin tänään yhden sudenpennun vanhemmalle, että ei se lapun unohtuminen kotiin niin paha asia ole. He eivät ole koskaan tehneet ohareita, joten minulle riittää tässä vaiheessa, että ilmoittavat lapsen osallistuvan. Lapun ehtii tuoda myöhemminkin. Kun vetää samaa ryhmää useamman vuoden, sitä oppii huomaamaan, ketkä hoitavat asiansa jämptisti ja kenen sana pitää. Siitä pitää palkita joustavuudella.

7. lokakuuta 2014

Kuka minä olen?

Kiitollisuushaaste kolahti. Lähdin tätä pohtimaan sitä kautta, että olen hurjan kiitollinen siitä, että minun identiteettini ei rakennu pelkästään äitiydestä. Vaikka tiedän olevani oikein hyvä äiti lapsilleni, niin en heidän kanssaan oikein Hyvä Äiti -kisassa pääse loistamaan. Minulle työ on myöskin tärkeä, mutta onneksi elämässä on perheen ja työn lisäksi muutakin. Menneellä viikolla tuumasin, että vien harvoin töitä kotiin, mutta sen sijaan partio tuppaa silloin tällöin tulemaan työpaikalle. Jos vaikka retki lähestyy, lippukunnan trangioiden polttimot ovat hukassa ja nuorehko retkenjohtaja iltavuorossa.

27. syyskuuta 2014

Äitiyden musta aukko

Osallistuin piirin luotsipäivään ja siellä piti esitellä itsensä. Nykyinen pestini on tarpojaluotsi ja hain siis siihen koulutusta. Mietin, mitä kertoisin itsestäni, koska koko partiohistoriallani ei kannattanut porukkaa uuvuttaa. Tajusin sitten, että olen vastannut tämänikäisistä kerran aikaisemmin. Kävin nimittäin 20-vuotiaana sampokurssin ja toimin sen jälkeen sampona. Vastasin vartionjohtajista, jotka olivat samanikäisiä, mitä tarpojat ovat nykyisin. Noista vartionjohtajista kasvoi meille luottojohtajat, jotka pysyivät lippukuntamme kantavina voimina aina siihen saakka, kun koko porukka putosi kerralla äitiyden mustaan aukkoon.

24. syyskuuta 2014

Neiti vai rouva?

Joskus vuosia sitten juteltiin naisporukalla siitä, mitä titteliä sitä käyttäisi. Olimme aika yksimielisiä: emme halua olla sen enempää neitejä kuin rouviakaan. Me olemme tohtoreita. Sekä neiti että rouva määrittää meidät suhteessa mieheen. Joko sitä on päästy avioliiton satamaan tai sitten ei. Avoliitossa elävä kahden lapsen äiti ei oikein koe enää olevansa neiti, vaikkei olekaan avioitunut. Minä taas en ole avioituessa vaihtanut nimeäni ja rouva N viittaa enemmän äitiini, tai isoisäni puolisoihin kuin minuun, joka en ole kenenkään N:n rouva.

21. syyskuuta 2014

Miten se nyt noin?

Juuri kun pääsin kehumasta uutta koulua, niin sitten... sitten vaihdoin pari viestiä Tarkkailijan uuden liikunnanopettajan kanssa. Tämä ei ollut keväällä mukana tiedonsiirtopalaverissa, mutta pyysin musiikkiluokan- ja erityisopettajia huolehtimaan, että hänellä on tiedossa ne asiat, joista siellä puhuttiin. Kuulin koululla, että liikuntatunneilla on mukana myös opettaja, jolla on erityisluokanopettajan pätevyys, vaikka hän nyt opettaakin tavallista luokkaa. Sitten Tarkkailija kertoi, että joku poika oli heittänyt häntä liikuntatunnilla kivellä, koska Tarkkailija oli tämän pojan mielestä juossut liian hitaasti. Olin heti yhteyksissä liikunnasta päävastuun ottaneeseen opettajaan.

18. syyskuuta 2014

Maistuiko ruoka?

Kävimme lähisuvun kanssa ravintolassa syömässä. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Minä kyllä hämmästyin oman annokseni pienuutta: se oli minulle ihan riittävä, mutta minulle eräskin työkaveri usein kommentoi, että jos hänen lapsensa ottaisivat noin vähän ruokaa, niin... Vaihdatin osan Sähikäisen ranskalaisista tomaatiksi ja hän söi ne kaikki. Ranskalaisia jäi yli, burgerista syötiin sämpylät, mutta ei pihviä. Se oli kuulemma aivan liian suolainen. Lautasia hakiessaan tarjoilija kysyi rutiinilla, maistuiko ruoka.

16. syyskuuta 2014

Wau!

Kävin menneellä viikolla Tarkkailijan koululla. Odottelin luokan oven takana ja ajattelin, että olipa mukava seurata musiikintuntia. Lapset vaikuttivat niin iloisilta ja innostuneilta. Ei se mikään musiikintunti sitten ollutkaan. Menossa oli äidinkielen tunti. Sitä opeteltiin pitkiä ja lyhyitä vokaaleita. Laulamalla. Pianon säestyksellä. Matkalla erityisopettajan työhuoneeseen tuumasin opettajalle silmät loistaen, että tämä on kyllä juuri oikea paikka Tarkkailijalle. Saimme juuri sitä, mitä olimme hakemassa.

14. syyskuuta 2014

Mitä ihmeen mikromanagerointia?

Opin menneellä viikolla uuden sanan: "mikromanagerointi". Asiayhteydestä päätellen kyse ei ollut hyvästä asiasta. Pienen googlettelun jälkeen selvisi: kyse on siitä kaikkein ärsyttävimmästä tavasta johtaa, missä puututaan joka asiaan eikä jätetä muille yhtään liikkumavaraa. Tavallisia normaaleita se vain ärsyttää, mutta omaehtoiselta ihmiseltä mikromanagerointi vie pahimmillaan täysin työkyvn.

9. syyskuuta 2014

Miksi se on antanut numeronsa?

Tunnen taas olevani huono vanhempi, joka ei halua tutustua lapsen luokkatovereiden vanhempiin. Syy on sama kuin vuosi sitten. Vanhempainillassa oli päätetty kerätä lista oppilaiden ja vanhempien yhteystiedoista, jotta yhteydenpito sujuisi näppärästi. Ja minähän en yhteystietojani tai lapseni yhteystietoja halua noin vain antaa. Listaa ei ylläpidä opettaja, vaan joku vanhemmista, josta en tiedä muuta kuin tämän lapsen etunimen. Jaan kuitenkin partiossa surutta yhteystietojani. Mikä siis tässä mättää?

8. syyskuuta 2014

Drinksuja altaan reunalla

Partiokaveri kommentoin reilu viikko sitten, että mitenhän lippukunnassa seuraava viikko pärjätään, kun minäkin vetelen drinksuja altaan reunalla. Kaksi edellistä, jota hän tavoitteli selvitellessään parin muksun yhteystietoja, oli nimittäin työmatkalla ja minäkin tein lähtöä työmatkalle. Totesin siihen, että vetelisinkin, että oikeasti kyllä olen menossa istuskelemaan luentosaliin, joka toivottavasti on ilmastoitu. Uima-altaalle lekottelemaan en tälläkään työmatkalla päässyt, mutta oli tuossa lausunnossa totta toinen puoli. Työmatkat ovat tutkijan työn kohokohtia, paitsi ammatillisessa mielessä, myös siksi, että niillä pääsee kokemaan kaikenlaista.

30. elokuuta 2014

Pääasia, että sinulla työt jatkuvat

Noniin, taas ovat yhdet YT:t omalta osalta takana. Sen sijaan moni pitkäaikainen työkaveri on vielä odottavalla kannalla. Ei tässä vielä oikein pysty riemuitsemaan oman työpaikan säilymisestä. Toki olo on siinä mielessä huojentunut, että tietää, mikä oma työnkuva jatkossa on ja että palkka edelleen juoksee. Joillekin ihmisille olen jo kertonut, missä mennään ja kommentit ovat välillä hyvin... hämmentäviä.

Mitä mää täällä teen

Minua kysyttiin jo keväällä auttamaan isojen suunnistuskisojen järjestelyissä. Lupauduin, menin eilen innokkaana, palasin kotiin äkäisenä, menin tänään vähemmän innokkaana ja palasin tunnin päästä kotiin täysin tympääntyneenä koko hommaan. Mikä meni pieleen? Jos unohdetaan se kaikkein ilmeisin asia: kaltaistani omaehtoista ihmistä ei nyt vain voi pistää sellaiseen avustavaan hommaan, missä ei ole tilaa omalle ajattelulle, niin on tässä jotain opittavaa myös ihan partiota varten.

24. elokuuta 2014

Etsikkoaikoja

Tämä sunnuntai on 11. helluntain jälkeinen sunnuntai ja päivän otsikkona etsikkoaikoja. Jotenkin tässä nyt pääsi käymään niin, että puhuin illalla Kivikirkon messussa. Saarnaksi puhetta ei voi sanoa, koska olen maallikko. Olen aina ollut sitä mieltä, että voin kyllä avustaa messuissa kantamalla kolehtia tai lukemalla tekstejä, mutta minusta ei ole laatimaan puheita tai rukouksia. Mietin itsekseni, että en ryhdy leikkimään pappia tai maallikkosaarnaajaa, vaan lähden niistä asioista, jotka pyörivät mielessä: YT:t, Gaza, tasa-arvo, seurakuntauudistus ja kirkostaeroamisista johtuneet säästötalkoot, mitä niitä nyt on. Päivän teksti oli Roomalaiskirjeen 11. luvusta (Room. 11: 17-24).

19. elokuuta 2014

Noin paljon aikuisia!

Lippukuntaamme on tullut viime vuosina niin paljon aikuisia, että sitä muut kadehtivat. Tässä tilanteessa on vaikea valittaa johtajapulaa, mutta se pula on silti ihan todellinen. Vaikka aikuisia on tullut paljon, nämä aikuiset ovat enimmäkseen ns. mammakaartia. He ovat mahdollistamassa omien lastensa harrastusta. Ei heistä ole ihan mihin hyvänsä pestiin.

14. elokuuta 2014

Ei tätä opetettu

Babylon 5:n kolmannen kauden alussa tuhotaan varjoalus ja hyppyportti niin, että rytisee. Tilanteen mentyä ohi, Valkotähden pilotti Lennier toteaa, että hänen on kyllä nyt otettava yhteyttä kouluunsa. Hän ei ole saanut asianmukaista koulutusta tällaiseen. Muistan, miten räjähdin nauramaan: tunnistin työuraa aloittelevan itseni siitä. Sittemmin olen tajunnut, että tutkintotodistusten saamisesta se opiskelu tosissaan vasta alkaa. Aika harvoin työpaikalla epsilonit pyörivät. Tämä kohtaus ja ensireaktioni palasi mieleen, kun luin lehdestä pari vuotta sitten valmistuneen opettajan valittavan, kuinka erityislasten kanssa tulee vastaan asioita ja tilanteita, joihin hän ei ole saanut OKL:ssä minkäänlaista koulutusta.

10. elokuuta 2014

Luetaan yhdessä

Olen aina välillä kuunnellut vähän kateellisenakin tuttavaperhettä, kuinka ovat kuunnelleet automatkoilla ja muutenkin äänikirjoina niin Muumit kuin Astrid Lindgrenit. Minulla on koko ajan ollut sellainen olo, että tuo ei meidän perheessämme toimisi, mutta en ole oikein ymmärtänyt miksei. Se kun kuulostaa niin kivalta! Tein suuren oivalluksen pian sen jälkeen, kun Tarkkailija komensi meidät Sähikäisen kanssa pois lasten yhteisestä makuuhuoneesta iltasatua lukemaan.

7. elokuuta 2014

Menkää muualla lukemaan

Yhdestä asiasta olen ollut aina ihan varma. Minusta tulee sellainen äiti, joka lukee lapsilleen iltasatuja. Me tulemme lukemaan kaikki lastenkirjaklassikot ääneen ja ääneenlukeminen jatkuu, vaikka lapset oppivat lukemaan itsekin. Erityisesti olen odottanut ja odotan Tarun Sormusten herrasta lukemista. Kersti Juva on sanonut kääntäneensä sen luettavaksi ääneen. Vaan miksi, oi miksi, lapsilla on tästäkin asiasta ihan omia mielipiteitä?

3. elokuuta 2014

Ihan kuin kavereita

Luna Lovegood sanoo kuudennessa kirjassa Harry Potterille, että hänellä on ikävä AK:ta, koska sen kokoontumisissa tuntui siltä kuin hänellä olisi ollut kavereita. Luna on erikoinen tyttö, jolla on kiusallinen tapa sanoa asiat niin kuin ne ovat. Myöhemmin Harryn kutsuun AK:lle vastaavat nimenomaa Luna ja Neville, koska AK on ollut heille kaikkein tärkein. Tästä palasi mieleen se, miten joskus opiskelijatyttönä luin ainejärjestöjä kuvailtavan: niitä ei tarvitse ne, joilla on omiakin kavereita. Minä taas en ainejärjestön touhuihin oikein kerinnyt, koska partio tuntui vievän kaiken vapaa-ajan. Hyvä kun kerkesin muutamaan opiskelukaveriin tutustua.

23. heinäkuuta 2014

Jokohan tässä

Kun Tarkkailija oli kolmikuinen, neuvolakäynti alkoi terveydenhoitajan toteamuksella, että noin iso poika varmasti jo kääntyy. No ei kääntynyt. Eikä ollut kääntynyt kolmella seuraavallakaan neuvolakäynnillä. Houkuttelevasti aseteltuja leluja katsottiin hyvin tyytyväisenä, mutta vielä seitsenkuisena sitä maattiin rauhallisesti mahallaan tai selällään sen mukaan, mihin asentoon oli isä tai äiti lattialle jättänyt. Kahdeksankuisena oltaisiin saatu lähete fysioterapiaan, mutta paria viikkoa ennen määräaikaa sitä sitten suvaittiin kääntyä. Sama toistui kävelemisen kanssa. Kävelemään lähtö oli puolitoistavuotisneuvolassa niin lähellä, että lähetettä fysioterapiaan ei taaskaan tullut. Ajattelin Tarkkailijan kehityksen olevan hidasta, mutta vielä normaalin rajoissa.

22. heinäkuuta 2014

Kun se unohtu

Olen viime aikoina unohtanut monta kertaa ottaa Sähikäiselle käsivarsikellukkeet mukaan uimarannalle. Viimeisimpänä unohdin pakata ne mukaan lomareissulle. Tämä oli ihan aitoa unohtelua: en vain enää pitänyt niiden muistamista tärkeänä ja sanoinkin Sähikäiselle, ettei enää kannata tässä asiassa luottaa äitiin. Lopputulemana tästä oli, että Sähikäinen oppi lomareissulla uimaan ja kun Sähikäinen oppi, niin Tarkkailijalle tuli myöskin kiire vahvistaa uimataitoaan ja opetella jopa sukeltamaan. Ja minä kun aloin olla jo varma, ettei tästä ikinä mitään tule.

13. heinäkuuta 2014

Ja sitten sukeltamaan

Tarkkailija osaa vihdoinkin uida. Pari metriä parhaimmillaan, puolipaniikissa pinnalla räpiköiden, mutta kuitenkin. Siitä se lähtee! Päätimme, että nyt opetellaan uimaan eikä sukeltamaan. Päätä ei tarvitse kastella. Unohdamme myös myyrät ja muut nykyajan kotkotukset. Jos äiti on opetellut ensiksi uimaan koiraa ja sitten sammakkoa, se sopii pojallekin. Mummi vielä muisteli, miten 50-luvulla istuttiin uimakoulun aluksi rannalla rivissä ja harjoiteltiin uimaliikkeitä. Ennen kuin menimme syvemmälle veteen, teimme rantavedessä kuivaharjoittelua. Tarkkailija ei ui oikein koiraa eikä sammakkoa, vaan jotain siltä väliltä.

10. heinäkuuta 2014

Nopeammin on nopeammin

Aina silloin tällöin kuulen jonkun selittävän, ettei ollenkaan tiedä, mikä on tarkkaavaisuushäiriö tai miten pitäisi toimia, jos tietää, että lapsella on tarkkaavaisuushäiriö. Tänään Sähikäinen demonstroi, että hänellä ei ainakaan sellaista ole, ilmeisesti ainoana koko perheestä. Joka toinen torstai nimittäin meillä täytyy siivota paikat siivoojan tuloa varten. Kerätään lelut paikoilleen ja selvitetään siellä täällä lojuvista lehti-, vaate- ja muista kasoista, mikä on menossa roskiin, mikä pyykkiin, mikä paikalleen. Siivooja tekee kyllä meillä ihmeitä, mutta ajatustenlukija hänkään ei ole.

1. heinäkuuta 2014

Uimaan!

Sähikäinen ja Tarkkailija ovat uimakoulussa. Sähikäinen ensimmäistä ja Tarkkailija kuudetta kertaa. Koska vielä uimakoulun aloitusta edeltäneellä viikolla satoi räntää, hankimme lapsille märkäpuvut. Tämä näytti taas Facebookin mahdin: idea tuli kaverilta, jonka kanssa joskus oltiin paljonkin tekemisissä, mutta jonka kanssa nykyään tapaamme harvakseltaan. Sähikäisellä uimaan opettelu menee niin kuin odottaa saattaa: pärskien ja hihkuen. Tarkkailija taas... Tarkkailija seisoo märkäpukuineen rantavedessä tarkkailemassa, kun muut lapset uimapuvuissaan sukeltelevat. Minun oli äitinä helppo nähdä, mikä mättää, mutta asiantilan korjaaminen ei ole yhtä triviaalia.

25. kesäkuuta 2014

Ei voi olla noin huono!

Kun olin koulussa viidennellä, minua alettiin kiusata ja kiusaaminen jatkui peruskoulun loppuun asti. Tosin ylimmillä luokilla tulkitsin kiusaamiseksi myös poikien ihan normaalitkin kiinnostuksenosoitukset; pahin, fyysinen kiusaaminen loppui, kun siirryttiin yläasteelle. Kiusaaminen alkoi liikuntatunneilla ja kertaalleen sitä puitiin koulukuraattorin luona. Kuulin tuolloin, että kun kaksi riitelee, niin molemmissa on vikaa. Minun virheekseni luettiin se, että teeskentelin liikuntatunneilla. Kiusaajien mukaan kukaan ei voi oikeasti olla noin huono. Nyt keväällä Tarkkailijasta pidettiin tiedonsiirtopalaveria ja opettaja kertoi, ettei hän enää esimerkiksi juoksussa eroa muusta porukasta. Minä siihen muistelemaan, kuinka minusta tehtiin joskus alaluokilla, olisikohan ollut juuri kakkosella, kääntymistolppa, jotta saatiin viestijoukkueista tasaväkisemmät. Tarkkailija kyllä kertoi olevansa edelleen hitain, mutta ei hän kääntymistolpaksi joutunut.

24. kesäkuuta 2014

Pitäisikö kiinteät aloittaa?

Vaikka Sähikäinen vierottautui jo aika tarkkaan kolme vuotta sitten, seurailen edelleen paria imetystukipalstaa. Vuodesta toiseen imettävät äidit pähkäilevät saman asian kanssa. Miten ja milloin pitäisi kiinteät aloittaa. Varsinkin esikoisvauvojen äitejä mietityttää ohjeiden ristiriitaisuus. Mikä onkaan se oikea optimaalinen tapa aloittaa kiinteät? Jos synnytys ja imetys ovat sujuneet oppikirjan mukaan, niin tässä moni äiti huomaa, että lasten kanssa ei ole yhtä oikeaa valmista vastausta. Minä olin suunnitellut täysimettäväni kumpaakin lasta suositusten mukaiset kuusi kuukautta. Vaan kuinka kävikään?

22. kesäkuuta 2014

Mutta minä tunnen lapseni

Olen viime viikkona seurannut kentän laidalla Sähikäisen jalkapallotreenejä ja kahta peliä. Tämä on minulle ihan uusi juttu. Ohjaajat, jotka ohjaavat lapsia vanhempien silmien alla. Kun meillä on partiossa syksyn ensimmäinen kerta, totean aloitteleville sudenpennuille, että nyt sanotaan vanhemmille heipat ja että tulevat hakemaan tunnin päässä. Koulussa opettaja lähetti heti ensimmäisenä päivänä vanhemmat nopeasti ulos luokasta. Päiväkodissa sai seurailla pidempään, mutta silloin lapsi oli selkeästi vanhempansa kanssa ja vastuulla. Jos päiväkodilla aamulla pidempään viipyy alkaa tulla vihjailua, sama pitkäksi venähtävän kotiinlähdön kanssa.

18. kesäkuuta 2014

Voisi sen paremminkin...

Työpaikalla tuli kehuja. Koko tiimille. Ja hyvin ison porukan edessä. Tuumasin ylisanoja kuunnellessani vieruskaverille, että tällaista puhetta ei kyllä meidän käytävällämme kuule. Siellä puhutaan vain, miten mikään ei toimi riittävän hyvin, etsitään ja löydetään kehityskohteita, hakataan päätä seinään. Ihan sama juttu kuin Tarkkailijan kanssa: kun kävimme eltoa tämän viimeisenä työpäivänä tervehtimässä, nämä juttelivat pianonsoitosta, Tarkkailijan siirtymisestä musiikkiluokalle ja kuinka kaunis käsiala Tarkkailijalla koko talven kestäneen harjoittelun jälkeen on. Päiväkotiaikoina fokus oli ongelmissa, koska niiden hanskaamiseen tarvittiin elton ammattitaitoa. Nyt puhuttiin ihan muusta: miten mainio vekara Tarkkailija on.

17. kesäkuuta 2014

Pitääkö olla noin herkkä?

Joskus vuosia sitten työkaveri kommentoi, että ei pitäisi olla noin herkkä ja ottaa kaikesta noin itseensä. Hyvä neuvo, mutta mitä ihminen itselleen mahtaa? Reagoin voimakkaasti pieniltä tuntuviin asioihin ja huomaan asiota, joita moni muu ei huomaa. Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä, en yllättynyt yhtään siitä, että elto kertoi, ettei jatka työskentelyä Sähikäisen päiväkodissa. Olen vaistonnut, että hän ei ole siellä oikein saanut ansaitsemaansa arvostusta. Me erityislasten vanhemmat olemme häntä arvostaneet kovasti, samoin neuvola ja muut yhteistyötahot sekä Sähikäisen ryhmän nykyinen opettaja, joka jatkaa hänen työtään, mutta... ehkä en nyt mene spekuloinneissani tämän pidemmälle. Sitä paitsi sanoin sanottavani jo aamulla päiväkodissa. Pätevät ja arvostetut erityisopettajat voivat tässä maassa käytännössä valita työpaikkansa.

9. kesäkuuta 2014

Pikkuisen parempaa Suurjuhlaa

Seitsemän vuotta sitten Suurjuhlassa yksi nappuloita kantava partiojohtajista alkoi paraatissa kesken marssin kertoa, miten marssirivistöt olisi pitänyt järjestää. Tästä sai blogi nimensä: kaiken voi aina tehdä pikkuisen paremmin. Tänään kotiuduimme taas Suurjuhlasta. Reissu oli taas upea, mahtava, kertakaikkisen onnistunut. Varsinkin tarpojat, evp:t (ei vielä partiolaiset eli reissuun saattajina osallistuneet partiolaisten vanhemmat) ja reissun johtajisto ylittivät itsensä. Meillä aikataulu myös piti: tulimme kotiin vain reilun vartin sen jälkeen, mitä olin kotiväelle ilmoittanut. Tähän tarkkuuteen päästään yleensä vain oman lippukunnan tapahtumissa: massatapahtumissa aikataulut aina elävät. Mutta eikös sitä silti, aikuisten partiolaisten kesken, keksitty kaikenlaista pientä parannettavaa.

5. kesäkuuta 2014

Noin iso lapsi potalla

Pakkailen tässä Suurjuhlaa varten. Pari päivää tiivistä ohjelmaa. Lapset mukana. Ja Sähikäisen potta. Olen tässä pitkin kevättä miettinyt, että pitäisi pyytää päiväkodista, että opettaisivat pikkuneidin käymään pikku pytyn sijasta isolla. Pyytämättä jäi yhdestä hyvin yksinkertaisesta syystä. En olisi kuitenkaan tehnyt kotona tämän asian hyväksi yhtään mitään. Meillä on vain yksi pytty, joten on varsinkin aamuisin näppärää, että edes yksi meistä käyttää vielä pottaa. Jos en tee itse asialle mitään, ei ole reilua pyytää apua.

2. kesäkuuta 2014

Tarvitaanko kurahousuja?

Aina silloin tällöin päädyn lukemaan keskusteluja, joiden mukaan sadevaatteilla ei tee mitään enää sen jälkeen, kun lapsi siirtyy eskarista kouluun. Yleensä niihin sitten joku kommentoi, että kyllä meidän lapsemme vain partiossa sadeasua käyttää. Viikonloppuna tämä elämäntapapartiolainen totesi, että sadeasu on ihan tyhmä. Lasten ulkoilupuvut pitivät hyvin pyöräretkellä vettä, mutta äiti puki sadeasun heti, kun alkoi sataa. Ja riisui sen, kun sade lakkasi. Ja puki uudestaan. Pyöräreissun jälkeen suuntasin kaupoille.

31. toukokuuta 2014

Loma yksillä...

Joskus lapsena matkustimme myöhään illalla taksilla isoäitini kanssa kotiin. Taksikuskin hyvän yön toivotukseen isoäiti vastasi spontaanisti toivottamalla myöskin hyvät yöt. Vielä seuraavana päivänä hän oli tästä tosi nolona. Kuskillahan saattoi työpäivä jatkua vaikka kuinka pitkälle iltaan ja yöhön. Ei hän ollut menossa nukkumaan. Tämä palasi mieleen, kun sähköpostiin tupsahti Tarkkailijan opettajalta viimeisen viikon aikataulu, joka päättyi hyvän kesäloman toivotukseen. Niin, eihän tässä olekaan kuin kuusi viikkoa kesäloman alkuun ja kun ei ole kouluruokailua, pitää vielä säätää Tarkkailijalle eväät päiväleireille ja kesäkerhoon. Täsmälleen sama tiedote tuli myös paperisena eikä siinä kesälomatoivotus töksähtänyt: se tiedote oli jaettu oppilaille ja heillä tosiaan loma alkaa.

30. toukokuuta 2014

Pistettiin päiväkodin saappaat jalkaan

Päiväkodin kiitoksissa vanhemmille oli maininta siitä, että varavaatetta on kaikilla tarpeeksi. Jalkineista ei ollut mitään mainintaa. Ihan syystä. Taas kun viimeksi oli sadepäivä, Sähikäisellä oli päiväkodin saappaat jalassaan. Ensimmäiset kolme vuotta vein Tarkkailijalle päiväkotiin joka päivä sekä saappaat että lenkkarit, mutta sitten yksi työntekijä teki virheen. Tarkkailija oli kuivalla säällä päiväkodin pihalla ainoa muksu, jolla oli kumisaappaat jalassaan. Kun tiedustelin syytä, sain vastaukseksi, että ne saappaat ovat niin mukavat, kun lapsi saa ne ihan itse jalkaan. Että semmoinen selitys. Ei siinä mitään, että hävitään kolmevuotiaalle pukemistaistossa, mutta sitten vielä selitetään äidille, että oikeastaan tässä asiassa lapsi on ollut ihan oikeassa. Minä tietenkin näin selityksen läpi, mutta Tarkkailija uskoi, että työntekijänkin mielestä saappaat ovat parempi valinta ja äiti taas meluaa turhasta.

26. toukokuuta 2014

Fiksuja vanhempia

Olen mykistynyt. Sähikäisen päiväkotiryhmästä tuli palautetta. Kaikille vanhemmille yhteisesti. Kuinka hienosti kaikki toimii. Poissaolot, poikkeavat hakijat ja poikkeavat hakuajat ilmoitetaan. Lapsilla on säänmukainen varustus ja varavaatetta matkassa. Vanhemmilla on aina hakiessa aikaa vaihtaa pari sanaa työntekijöiden kanssa eikä ketään haeta työntekijöiden huomaamatta. Eväsretkillä on sopivat eväät ja ne on pakattu hyvin. Itsestäänselvyyksiä? No ilman muuta, mutta kiva, että ne on huomattu. Tämä tuli kyllä tarpeeseen: niin paljon on lehdissä ollut juttua mahdottomista vanhemmista, jotka vain vaikeuttavat päiväkodin työntekijöiden elämää.

15. toukokuuta 2014

Pitäisi olla kiitollinen...

Päiväkodin ilmoitustaululla on iso lappu, jossa pyydetään täyttämään ja palauttamaan palautelaput. Minä olen jo omani täyttänyt ja jättänyt. Niitä on kiva täyttää, koska ne myös luetaan. Kun Sähikäinen aloitti toisen vuotensa päiväkodissa, kehuin vanhempainillassa ryhmän olevan tosi hyvän. Mainitsin myös, että tässä päiväkodissa palautteet luetaan ja siksi palautetta kannattaa antaa, jos siltä tuntuu. Yksi äiti reagoi tähän kertomalla, kuinka kiitollinen hän on näille työntekijöille, koska eihänhän muuten voisi edes käydä töissä. En sanonut tuohon tuolloin mitään, mutta ilmeisesti hän piti jotenkin epäkunnioittavana sitä, että vanhemmat mitenkään puuttuvat päiväkodin toimintaan.

11. toukokuuta 2014

Tyttömäistä

Sähikäisen sanavarastoon on ilmaantunut sana "tyttömäinen". Hänelle on tärkeää, että hänellä on paljon tyttömäisiä juttuja. Hänelle tyttömäisyys on jotain hienoa ja tavoiteltavaa. Huolestuisin, ellei hän olisi yhtä lailla innoissaan uusista säärisuojistaan ja nappulakengistään. Liian poikamainen on pahinta, mitä Sähikäinen voi jostakin asiasta sanoa, mutta sitä ei sanota mieluisista poikamaisista jutuista.

9. toukokuuta 2014

Ei se halunnut

Vuosia sitten kelto sanoi, että lapsen ei pidä antaa tehdä sellaisia päätöksiä, joiden seurauksia hän ei ymmärrä. Olen tästä täysin samaa mieltä. Olen edelleen kiitollinen peruskoulun fysiikan ja kemian sekä matematikan opettajilleni siitä, että nämä olivat menneet sanomaan isälleni, että ei anna sen tytön valita lukiossa lyhyttä matematiikkaa. En tiennyt, kuinka tärkeä tuo valinta oli: jatkoin siitä sitten yliopistoon matematiikkaa lukemaan ja huomasin heti sen, mitä opettajani tiesivät jo. Matematiikka on minun juttuni. Kelton antamaa esimerkkiä en edelleenkään ymmärrä. Hänen mukaansa hyvä esimerkki tästä säännöstä on, että lapsen voi antaa valita kahdesta paidasta mieluisamman, muttei pukea sandaaleita lumihankeen.

3. toukokuuta 2014

Ei saa kertoa kellekään

Katsottiin miehen kanssa Disneyn uusin animaatioelokuva Frozen. Se osui ja upposi. Elokuvan perusidea on vain niin... hyvä. Kuninkaan lapsista toinen on erityinen. Hän ei oikein hallitse tunteitaan ja erityistä kykyään. Hän on vaaraksi itselleen ja muille. Peikkokuningas antaa neuvon: lapsen on opittava hallitsemaan kykyjänsä. Vanhemmat tekevät kaiken aivan väärin, vaikka hyvää tarkoittavatkin. He eristävät lapsensa maailmasta ja opettavat hänet peittämään kykynsä. Tulee aika, jolloin lapsi perii kruunun ja sisko ilmoittaa menneensä kihlohin juuri tapaamansa miehen kanssa. Tunteet saavat vallan, kyvyt nousevat esiin. Syntyy rumaa jälkeä.

2. toukokuuta 2014

Saisinko mönkiäisen!

Kun englantia puhuva pyytää tai kehottaa tekemään jotakin, hän sanoo "please". Suomalainen taas muodostaa kysymyslauseen. Lapsia opetetaan pienestä pitäen sanomaan "saisinko", "voisitko", "tekisitkö". Oppi vain menee hyvin hitaasti perille. Samaan aikaan kun lapsi opettelee, että ei sanota "anna keksi" vaan "antaisitko keksin", vanhempi opettelee sanomaan "mene nukkumaan" eikä "menisitkö nukkumaan".

30. huhtikuuta 2014

Mitähän muut sanovat

Aamulla Sähikäinen sanoi autossa, että hän vähän jännitti mennä päiväkotiin. Ohjelmassa oli vapun kunniaksi naamiaiset. Juttelimme niitä näitä toisen äidin kanssa: heilläkin lapsi oli jännittänyt. Totesin sen olevan ihan luonnollista. Tottakai lapsi jännittää, mitä muut sanovat hänen puvustaan. Omasta mielestä se on ihana, mutta entä muiden mielestä? Yllätyin äidin reaktiosta: hänestä oli kauheaa, jos jo noin nuorena täytyy tuollaista miettiä. Minusta siinä ei ole mitään kamalaa, minusta se on ihan luonnollista. Vain todella ikävät ihmiset eivät lainkaan piittaa muiden reaktioista ja yleensä lapset sanovat asiat suoraan siinä missä aikuiset ovat jo oppineet olemaan hienotunteisia ja pitämään mölyt mahassaan.

14. huhtikuuta 2014

Tekee kauheesti mieli

Tarkkailijan polkupyörän takarenkaassa ei pysynyt ilma. Ei muuta kuin pyöräkauppaan pyörää huollattamaan. Jatkoimme kauppareissua sänköavusteisen polkupyörän omistajina. Sitten ruokaostoksille. Reitti vei Muumi-lautasten ohi. Koska Sähikäisen synttäreillä olivat lautaset loppuneet kesken, minulla oli Hyvä Syy ostaa pari lisää. Tästä sitten leluosastolle. Sähikäinen ilmoitti, kuinka hänen tekee kauheesti mieli lego-elokuvan Pilvi-Käkelää. Tämä paketti oli jo pari kertaa jätetty kauppaan. Lastenhan ei kuulu saada aina, mitä haluavat ja juuri oli ollut synttäritkin. Paketilla oli hintaa saman verran kuin yhdellä minun kolmesta lautasestani enkä halua laskea, kuinka monta tuollaista lego-pakettia olisi voinut yhden sähköavusteisen polkupyörän hinnalla ostaa.

6. huhtikuuta 2014

Kun kaikki muutkin

Olen ihmetellyt, mikseivät meidän lapset ole koskaan vedonneet siihen, että kyllä hekin, kun kerran kaikki muutkin. Meillä on vielä monissa asioissa varsin omaperäiset säännöt. Varsinkin ruutuaikaa on meillä rajoitettu todella paljon verrattuna siihen, mitä yleensä pidetään hyväksyttävänä. Janna Rantalaa lukiessa ymmärsin, miksi näin on. Koska minä en käytä kasvatuksessa julkilausumatyyliä, en vetoa perheen ulkopuolisiin "auktoriteetteihin", vaan sanon, miten minä haluan lasteni toimivan, niin nämäkään eivät vetoa perheen ulkopuolisiin, vaan tyytyvät siihen, että meidän perheessä mennään meidän perheen säännöillä. Tai jos eivät tyydy, niin vänkäävät muuten vastaan. Ainoastaan kerran Sähikäinen on vedonnut päiväkodin työntekijään, yhteen niistä, joita hän tietää minun arvostavan. Sekään ei mennyt läpi.

4. huhtikuuta 2014

Ton syy!

Että minä sitten inhoan sitä, kun ongelmatilanteissa ei haeta ratkaisuja, vaan syyllisiä. Harvoin ketään ulkopuolista kiinnostaa, kuka tällä kertaa tyri, vaan miten ongelma saadaan korjattua. Jos partiojohtajat keskittyvät ongelmatilanteissa puolustelemaan omaa toimintaansa tai syyttelemään toisiaan, niin pikkupartiolaiset vanhempineen äänestävät jaloillaan. Siksi yritän jo lapsiani opettaa siihen, että kun lasinsirpaleita löytyy lattialta, tärkeintä on kaivaa imuri esiin ja siivota jäljet. Jos on kyse vahingosta tai jos ei nyt olla ihan tarkoituksella alettu laseja särkeä, niin syyllisyyskysymystä ei tarvitse sen enempää miettiä. Siitä ei seuraa kuin maton alle kätkettyjä lasinsirpaleita ja haavoja jalkoihin.

30. maaliskuuta 2014

Oletko aikuinen?

Päiväkodissa ei ole tätejä. Päiväkodeissa on aikuisia. Minä olen kasvanut sellaisessa maailmassa, missä täti ja setä ovat kunnioittavia nimityksiä sekä vieraille aikuisille että sukulaistädeille ja -sedille. Omat tätini kuuluvat Beatles-sukupolveen ja heistä olen aina käyttänyt vain etunimeä, mutta isotädit ovat aina olleet nimenomaa tätejä. Pelkän etunimen käyttö on tuntunut jotenkin epäkunnioittavalta. Tarkkailija ja Sähikäinen kutsuvat myös isotätiään nimenomaa tädiksi. Hämmentävän moni silti kokee tädittelyn jotenkin loukkaavana. Päiväkodissa tädin korvaaminen aikuisella aiheutti tässä yhtenä päivänä hilpeän kohtaamisen vieraan lapsen kanssa.

28. maaliskuuta 2014

Ihan samanlaisia aikuisia

Meidän laumassamme on johtajina tällä hetkellä kolme aikuista ja tarpoja. Tarpoja menee aika usein komentamaan villeimpiä poikia ja hyvä niin. Häneltä se sujuu. Kun viimeksi pojat eivät heti uskoneet, huusin pojille, että kun tämä tarpoja tulee komentamaan, niin tilanne on vakava ja että on paree totella. Tottelivat. Sudenpentujen on turha kuvitella, että vaikka yksi on muita selvästi nuorempi, häntä ei tarvitsisi totella. Hän on yksi johtajista ja sen mukaan mennään.

17. maaliskuuta 2014

Lastenkasvatuksen 42

Sain 42-vuotislahjaksi Janna Rantalan kirjan Äiti, älä tottele! (kaiken maailman kasvatusoppaita). Kirjan viesti on, että kasvatusoppaita ei pitäisi tarvita. Tarvitaan vain reilu suhde lapseen. Juuri näin. Käytännön toteutus... se ei aina olekaan niin yksinkertaista. Kirja on kuvaus yhdestä päivästä, kaikista siihen osuneista konflikteista ja niiden herättämistä ajatuksista. Äidillä on mennyt edellinen ilta pitkäksi ja päivä alkaa kello 6.19, kun perheen alle kouluikäinen tytär pukenut äidin korkokengät jalkaansa, tuhrinut naamansa meikillä ja pyytää äitiään leikkimään prinsessaa. Mies taas on sitä mieltä, että kun hän hoiti edellisenä päivänä ja iltana lapset, niin hän voikin lähteä aamupäivällä pitkälle lenkille. Tarvitseeko kertoa enempää?

15. maaliskuuta 2014

Legotko rajoittavat mielikuvitusta

Ennen kuin meillä oli lapsia, ajattelin, niin kuin moni muukin tuntuu ajattelevan, että nyky-legot ovat aivan liian valmiita. Vanhat peruspalikat olivat paljon parempia: niistä pystyi rakentamaan mitä hyvänsä, kun taas nyky-legot on suunniteltu johonkin tiettyyn tarkoitukseen. Nykyään ajattelen, että tuollaisia ajatuksia viljelevät vain ne, jotka eivät tiedä yhtään mitään lapsista. Lego-elokuvassa... seis nyt tulee SPOILEREITA.

14. maaliskuuta 2014

Kuka välittää lahjakkaista lapsista?

Menin lukemaan lahjakkaista lapsista kertovaa blogia. Sen mukaan heikoimpia tuetaan, on tehostettua ja erityistä tukea, mutta kukaan ei huolehdi lahjakkaista. Hetkinen! Ei se, että on tehostetun tuen piirissä, sulje pois erityislahjakkuuksia. Tarkkailijalla on matematiikkaa eriytetty ylöspäin ja hän on menossa musiikkiluokalle, vaikka hän on tehostetun tuen piirissä. Jo ensimmäisissä neuvolaan lähteneissä papereissa hänen todettiin olevan tietojensa puolesta aivan eri tasolla kuin useimmat samanikäiset lapset.

13. maaliskuuta 2014

Tämäpä tuli äkkiä!

Tarkkailijalla on ollut käytössä vanha linux-läppäri, joka toimii jos toimii. Yleensä kyllä toimii, mutta ei aina ja sitten alkaa huuto. Arvokasta tietokoneaikaa menee ihan hukkaan, kun kone ei käynnisty tai kun se ei mene nettiin. Niinpä päätimme ehdottaa, että Tarkkailija ottaisi käyttöönsä isänsä vanhan tabletin. Mies olisi sen eilen laittanut kuntoon, mutta ei sitten viitsinyt, kun poika sanoi tiukasti ei. Tänään sain sitten kuulla, että olin ymmärtänyt koko asian aivan väärin, että Tarkkailija olisi ihan ehdottomasti sen tabletin halunnut.

10. maaliskuuta 2014

Vertaiskenkutusta

Seuraan muutamaa erityislasten vanhempien vertaistukipalstaa. En tiedä, onko seuraaminen järkevää. Periaatteessa on hyvä tietää, että ei ole yksin. Muillakin takkuaa yhteistyö eri Tahojen kanssa, varsinkin koulun kanssa. Yleensä ongelmat ovat vain aika paljon isompia kuin, että tarvitaan rehtorin apua, jotta vanhempainvartin ajankohta saadaan sovituksi. Isoin yksittäinen ongelma tuntuu olevan siinä, että ADHD:ta ei koulussa pidetä kroonisena sairautena, johon auttaa lääkitys ja kuntoutus, vaan kurinpidollisena ongelmana. Toinen iso ongelma on lasten leimautuminen häiriköiksi.

9. maaliskuuta 2014

Kunhan muistat omasi

Lähdimme lasten kanssa kaupungille. Lähtö oli taas totuttua säätämistä. Pitää etsiä tavaroita ja ainakin Sähikäinen kehittää jotain hulvattoman hauskaa tai muuten vain tärkeää, kun pitäisi vetää haalaria päälle. Yhtäkkiä huomasin, että Tarkkailijahan oli lähtenyt jo edeltä alakertaan. Ihan erikseen käskemättä. Eikä häntä ollut tarvinnut juuri hoputtaa. Mekin sitten perässä. Oli lompakko ja oli elokuvaliput. Kun päästiin puoleen väliin kohti bussipysäkkiä, Tarkkailija sanoi ottaneensa bussilippunsa mukaan. Gulp!

6. maaliskuuta 2014

Ei se osaa edes siivota

Tänään oli kololle tuotu oikein kukkia. Siellä oli ollut siivoustalkoot. Minä en osallistunut, mutta kun palautin sudenpentujen laumaillan jälkeen tavaroita kololle, oli puutyöhuone jo siivottu. Sieltä oli roinan alta paljastunut aika kiva iso huone. Olen minäkin järjestänyt siivoustalkoita, mutta eivät vahtimestarit minun siivoamisteni jälkeen ole kololle kukkia tuoneet. Minulta kun eivät nuo käytännön hommat oikein... perheemme on kotisiivousyrityksen kanta-asiakas.

5. maaliskuuta 2014

Tänne tullaan, kun on lapsia

Kun odotin Tarkkailijaa, lomamatka vei Ranuan ohi. Pysähdyimme syömään ja mieli teki eläintarhaan. Todettiin siinä sitten, että jos ei nyt kumminkaan. Tällä lomalla tehdään aikuisten juttuja, koska niitä ei sitten useampaan vuoteen. Tänä talvena päätettiin sitten viettää hiihtoloma Ranualla. Ajomatka oli vielä siedettävä ja eläintarhaan piti päästä. Tärkein kimmoke oli kuitenkin se, että siellä oli lunta. Piti päästä hiihtämään.

21. helmikuuta 2014

Säähän lupasit!

Tässä perheessä ei totisesti unohdeta mitään. Veljeni lupasi nelisen vuotta sitten viedä Sähikäisen mimmiliigaan, kun tämä potki eteiskäytävällä palloa, vaikkei vielä osannut kävellä kuin talutettuna. Viime keväänä suunnistuskoulussa reitti vei jalkapallokentän ohitse. Sähikäinen pysähtyi katsomaan ja sanoi haluavansa tuota harrastaa. On siis aika lunastaa lupaus.

20. helmikuuta 2014

Et sää oo mun äiti

Minua ei ole koskaan haitannut, jos vieraat aikuiset lapsiani komentavat. Päin vastoin, lapset uskovat usein vieraampaa aikuista minua paremmin. Ainoastaan, jos Tarkkailijalla on selvästi järjestelmä kaatumassa, saatan puuttua asiaan, koska silloin kova kovaa vasten vie umpikujaan. Vastaavasti minulla ei ole juuri estoja komentaa vieraita lapsia, vaikka näiden vanhemmat olisivat paikalla. Useimmat suhtautuvat siihen hyvin.

18. helmikuuta 2014

Pojat on poikia

Selvittelin partiossa kiusaamistapausta. Tässä yhteydessä tuli sitten juteltua vähän enemmänkin vanhempien kanssa. Kävi ilmi, että koulussa oli sanottu kiusaamiseksi sitä, kun kaverusten leikki välitunnilla menee liian rajuksi ja lopulta joku itkee. Veikin sitten hetken aikaa saada vanhemmat uskomaan, että tällä kertaa on ihan oikeasti kyse kiusaamisesta. Lapset kyllä tiesivät, mistä oli kysymys. Jos ennen kuitattiin pahatkin kiusaamiset sanomalla, että pojat ovat poikia, niin nyt on menty toiseen ääripäähän. Sitä ei sanota silloinkaan kuin pitäisi. Meilläkin on laumassa monta sellaista vekaraa, että ajatus heistä istumassa kiltisti pulpetissa tuntuu ihan luonnottomalta.

16. helmikuuta 2014

Ei se muista kertoa

Muistan hämärästi, miten joskus 80-90 -lukujen taitteessa partiolaisten vanhemmat valittivat, kuinka tieto ei kulje partiosta kotiin. Laput jäävät jonnekin matkan varrelle. Nyt meillä on paperisten tiedotteiden lisäksi käytössä nettisivut, facebook, tekstiviestit ja sähköposti, mutta silti vanhemmat valittavat aivan samasta asiasta. Tieto ei kulje, vaan laput jäävät matkan varrelle. Jotain on sentään muuttunut.

12. helmikuuta 2014

Kyllä se sen kumminkin kuulee

Tarkkailija on oivaltanut yhden tärkeä asian. Jos on jotain tapahtunut, kannattaa siitä kertoa kotona heti. Tänään kuulin häneltä itseltään, kuinka oli hermo mennyt opettajaan, kun tämä oli yllättäen pitänyt pistokokeet. Koepaperi oli muuttunut mytyksi ja lentänyt luokan nurkkaan. Isovanhemmat olivat kylässä, joten nämä vanhoina opettajina rauhallisesti selittivät, mitä ne sellaiset pistokokeet ovat ja että niiden kuuluukin tulla yllättäen. Opettajalta sain sitten vielä lyhyen kuvauksen, mitä oli tapahtunut.

10. helmikuuta 2014

Ne on jo niin isoja

Kun vuonna 1994 partiossa julkistettiin ohjelmatarkistus, kiinnitin huomiota yhteen seikkaan. Sudenpentuohjelmassa oli annettu hyvin seikkaperäiset, yksityiskohtaiset ohjeet, miten ohjelma toteutuu lippukunnassa. Vartioikäisten ohjelma oli luonteeltaan enempi viitteellinen. Siinä motivoitiin, innostettiin ja kannustettiin, mutta seikkaperäiset "tee näin" -ohjeet puuttuivat. Kuitenkin aloittelevat vartionjohtajat olivat tuohon aikaan 13-14 -vuotiaita, laumanjohtajat taas huomattavasti vanhempia ja usein johtajina kokeneempia. Minusta nimenomaa nuoret olisivat niitä seikkaperäisiä ohjeita tarvinneet. Vähän samantapaisin aatoksin olen nyt lähtenyt tarpojaluotsiksi. Lippukunnassamme akelat saavat paljon vahvempaa tukea kuin tarpojavartioiden johtajat.

9. helmikuuta 2014

Älä hiplaa, älä kiemurtele

Sanoin kerran työkaverille epäileväni, että minulla on tarkkavaisuushäiriö. Tämä siihen, että tuskinpa. En minä vaikutakaan tyyppiesimerkiltä aikuisesta, jolla on tarkkaavaisuushäiriö: minulla on vakituinen työpaikka, väitöskirja, raha-asiat kunnossa ja avioliittokin on kestänyt yli kymmenen vuotta. Kuvailin sitten yhden sudenpennun käytöstä, jolla on ihan diagnosoitu tarkkaavaisuushäiriö, mutta joka ei ole mikään häirikkö. Työkaverin ilme meni ihan kummalliseksi. Kun kysyin, mitäs nyt, sain vastaukseksi: "Ihan kuin sinä meidän työpalavereissa". Niinpä niin!

7. helmikuuta 2014

Olkaa kuin lastentarhanopettajat

Olin eilen partiopiirin kriisiviestintäkoulutuksessa. Kouluttaja on alansa huippuja, joka laskuttaa yrityksiltä hurjia summia. Partiolaisena hän koulutti meitä partiolaisia käytännössä ilmaiseksi. Oikeastaan parhaiten mieleen jäi vinkki, että kun on partiojohtajana sellaisessa tilanteessa, mistä voi kehittyä kriisi, pitää olla kuin lastentarhanopettaja. Oli lapsella miten hurja raivokohtaus tahansa päällä, niin lastentarhanopettaja pysyy rauhallisena, hyväntuulisena ja ohjaa lapsen ajatukset toisaalle. Toden totta: lapseni ovat olleet samassa päiväkodissa yhteensä kahdeksan vuotta. En muista, että yksikään yhdestätoista lastentarhanopettaja olisi koskaan menettänyt hermojaan sen enempää lapsiini kuin minuunkaan. Hoitajat joskus ja eräs avustaja useamminkin, mutta lastentarhaopettajat eivät koskaan. Sen sijaan he ovat pelkällä olemassaolollaan saaneet monta kertaa lapseni tai minut rauhoittumaan.

3. helmikuuta 2014

Kyllä minä muistan

Meillä pitäisi kuulemma olla kotona samanlainen lukujärjestys ilta- ja viikonloppumenoille, harrastuksille ja kyläilyille, mitä meillä on lasten koulu- ja päiväkotipäivistä. Kuulin tämän ihmiseltä, joka selitti pitkään, miten hän olisi ihan hukassa, jos hän hukkaisi kalenterinsa. Kuuntelin tätä hämmentyneenä ja yritin sanoa, että kyllä meillä kaikki nämä jutut muistavat. Tarkkailijan kanssa riittää, että asioista puhutaan. Myöhemmin tajusin: se on tämä meidän muistimme. Minulla on niin hyvä muisti, että sitä pidetään epänormaalina ja Tarkkailija on perinyt muistinsa minulta.

31. tammikuuta 2014

Jos vaikka ennakoisit

En olisi joitakin vuosia sitten uskonut kirjoittavani tätä. Eniten inhoamieni kasvatusneuvojen listalle on tullut nopea nousija. Se, että neuvotaan ennakoimaan. Inhoan sitä jo kohta yhtä paljon kuin neuvoja pitää rajat tai opettavaisia puheita pettymyksen sietokyvystä. Ennakoiminen on ihan perusasioita nepsy-lasten kanssa ja olen tehnyt sitä kuutisen vuotta Tarkkailijan kanssa. Tämän lisäksi lähipiirissä on aikuisia, jotka eivät pidä yllätyksistä, vaan joille uudet asiat pitää pohjustaa ja myydä. Olen sitä mieltä, että meillä on mennyt ennakointi vähän jo yli. Tarkkailija ei oikein edes yritä hallita tunteitaan, kun jotain yllättävää tapahtuu, koska hän on tottunut siihen, että äiti ennakoi kaiken.

29. tammikuuta 2014

Ei meillä kiusata

Olen joskus sanonut, että vain sellaisissa yhtään isommissa lapsiryhmissä ei ketään kiusata, joiden vetäjät ovat sokeita tai valehtelevat. Oleellista onkin, miten kiusaamiseen tai kiusaamisyrityksiin suhtaudutaan. Ala-asteen ensimmäinen luokanopettajani puuttui kiusaamiseen jo ennen kuin kiusattu ylipäätään tajusi, että häntä kiusataan. Niinpä sillä luokalla kiusaaminen ei riistäytynyt käsistä vielä tuolloin vaan vasta opettajan vaihduttua toisenlaiseksi. Sudenpentujen kanssa kun kiusaamisesta juteltiin, totesin, että lapset oppivat kaveritaitoja samalla lailla eri tahtiin kuin lukemaankin. Kiusaajissa ja kiusatuissa on paljon sellaisia lapsia, jotka oppivat kaveritaitoja muita hitaammin.

26. tammikuuta 2014

Älä änkytä!

Kävimme katsomassa Kuninkaan puheen Tampereen Työväen Teatterissa. Kuninkaan poika änkytti ja siitä oli tulossa ongelma. Siinä missä ennen riitti, että kuningas näytti hyvältä hevosen selässä, ei ainakaan pudonnut sieltä, nyt kuninkaan täytyi puhua radiossa. Siihen piti pojankin pystyä. Mutta kun ei pystynyt. Mikään kannustaminen tai rohkaiseminen ei auttanut. Lopulta kuningas huusi sanoissaan takeltelevalle pojalleen, jo aikuiselle miehelle: "Älä änkytä!"

24. tammikuuta 2014

En minä haluaisikaan

Meillä on eletetty jännittäviä aikoja. Viikko sitten Tarkkailija kävi musiikkipainotuksen soveltuvuuskokeessa ja nyt tuli tulokset. Tarkkailija pääsi toivomaansa kouluun. Niin hän sanoi puhelimessa papalleen. Meille hän antoi tuloksia odoteltaessa ymmärtää, ettei kyllä mitenkään haluaisi vaihtaa koulua. Että hän käy soveltuvuuskokeessa ihan vain katsomassa, pääsisikö hän musiikkipainotukseen. Että onko se vain äiti, joka pitää häntä musikaalisena vai onko hän oikeasti musikaalinen. Kun sitten tulokset tulivat, niin empiminen jatkui vielä.

22. tammikuuta 2014

Ulos ja äkkiä!

Olen toiminut sudenpennnusta saakka samassa lippukunnassa, samalla kololla. Kolo on maan alla: ikkunat ovat katonrajassa. Koska tällaisessa tilassa poistumisteitä täytyy olla kaksi, perimmäisessä huoneessa on paloportaat. Niitä pitkin pääsee kaapin päälle tai ikkunasta ulos. Aina silloin tällöin, oikeastaan aika usein, ehtiväisimmät pennut karkaavat ikkunasta, eikä ole tavatonta, etteivätkö sudenpentuja isommatkin, jos sille päälle sattuvat. Nyt, ensimmäisen kerran yli 30 vuoteen tajusin, että voihan siitä ikkunasta kavuta myös luvan kanssa ulos. Jos pidetään paloharjoitukset.

21. tammikuuta 2014

Älä selitä!

Tarkkaavainen lukija huomaa, että tästä blogista on edellinen teksti kadonnut. Se, missä tuskailin vanhempainvartin ajankohdan sopimisen vaikeutta. Kävi ilmi, että tätä blogia seurailee satunnaisesti myös Tarkkailijan koulun rehtori ja kaikille sopiva ajankohta saatiin kuin saatiinkin sovituksi. Taas palasi mieleen kuinka isäni, eläkkeellä oleva opettaja, sanoi joskus kesälomalla, kun olin vielä lapsi, että opettajan ei kannata selittää, kuinka rankkaa hänellä on. Sympatiaa ei kuitenkaan saa: ihmisiä vain alkaa ärsyttää.

15. tammikuuta 2014

Oikeus tehdä työtä

Perustuslakiin on kirjattu: "Jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla." Silti säännönmukaisesti näkee lausuntoja, joissa pyritään rajoittamaan tätä oikeutta. Halutaan ajaa äidit pois työelämästä, hoitamaan vain omia lapsiaan. Esitetään esimerkiksi sitä, että lasten päivähoidosta pitäisi maksaa täysi kustannuksiin perustuva maksu. Se tarkoittaisi, että työssäkäynti olisi mahdollista vain hyvätuloisille naisille.

14. tammikuuta 2014

Oma päätös

Olin viime sunnuntaina pitkästä aikaa messussa. Päivän tekstien aiheena oli Jeesuksen kaste ja saarna sitten laajeni kasteeseen yleensä. Meidän perheessämme kysymys siitä, kastetaanko lapset ei ole ollut aivan itsestään selvä, mutta silti se on ollut aivan itsestään selvä. Minun lapseni kastetaan, vaikka lasten isä ei kuulu kirkkoon. Myös rippikoulun he käyvät, jos se yhtään minusta on kiinni. Konfirmaatioon ei tarvitse osallistua, jos ei siltä tunnu. Kunhan nyt minulle riittävän varhain kerrotaan, järjestetäänkö rippijuhlat vaiko eikö.

3. tammikuuta 2014

Lue kirja ensin!

Joskus syksyllä tuli koulusta määräys. Lukutunnilla pitää lukea oikeaa kirjaa, sarjakuvat, kuvakirjat tai tietokirjat eivät kelpaa. Se määräys tuli juuri oikealla hetkellä. Tarkkailija luki kotona vain Aku Ankkoja. Yritimme ensin valita kirjaa yhdessä, mutta eihän siitä mitään tullut. Ei Tarkkailija osannut ollenkaan päättää tällaista asiaa. Niinpä minä päätin. Pienen miettimisen jälkeen päädyin Astrid Lindgrenin Kalle Blomkvistiin. Onnekkaana sattumana joulukuussa tuli Blomkvist-elokuvia tv:stä ja nyt katsoimme niistä ensimmäisen Ylen Areenasta. Olemme käyneet keskustelua kirjan ja siitä tehdyn elokuvan eroista.