10. syyskuuta 2012

On se vaan helppo lapsi

Nyt jo aikuisten tyttöjen äiti sanoi kerran, että kun hänellä oli vain yksi lapsi, hän piti itseään kovasti hyvänä kasvattajana, kun kaikki sujui. Toinen olikin sitten vaativampi tapaus ja palautti äidin maanpinnalle. Kun tuota keskustelua käytiin, Sähikäisellä oli kolmisen viikkoa ikää ja pidin Tarkkailijaa helppona lapsena.

Tarkkailija onkin omalla laillaan helppo lapsi: kiltti, rauhallinen ja hyvinkäyttäytyvä. Vilkkaiden taaperoiden äidit usein katselivat kateellisina, kuinka Tarkkailijan kanssa oli helppo esimerkiksi istua nuotiolla. Pikku hiljaa alkoi kuitenkin tuntua siltä, että tämä helppous on hyvin näennäistä. Tarkkailijalle täytyi moni asia ihan opettamalla opettaa, hän oli hyvin tarkka rutiineistaan eikä millään osannut sopeutua muuttuneeseen tilanteeseen, antaa periksi, jos jotain yllättävää tapahtui. Mietinkin joskus, miten niiden vaikeiden lasten vanhemmat pärjäävät, kun tämän helponkin kanssa on näin vaikeaa.

Sähikäinen taas oppiikin kaiken ihan itsestään. Ja osaa antaa periksi. Eivätkä rutiinit olekaan niin kovin tärkeitä, vaan asiat voi tehdä monella tavalla. Sähikäiselle tuli myös monen manaama "minä itte" -vaihe, jota Tarkkailijalla ei oikein koskaan ollut. Se oli ihan vain hyvä asia: Sähikäiselle ei ole tarvinnut vielä oikein mitään opettamalla opettaa. Hänellä on sisäinen pakko opetella, tehdä itse. Kun homma lopulta sujuu, Sähikäinen nauraa hyvin tyytyväisenä itseensä. Koko perheen elämässä on tilaa muullekin, kun ei tarvitse kaikkea tehdä vaikeimman kautta. Tarkkailijakaan ei pane tästä pahakseen, vaan on ylpeä siskostaan.

Sähikäinen herätti viime jouluna pahennusta kirkossa, koska ei hyväkäytöksisen veljensä lailla pysynyt aloillaan, mutta se on murheista pienimpiä. On, vaikken ole enää seurakunnassa hyvän kasvattajan maineessa. Se ei ole helpon lapsen merkki, että käyttäytyy niin kuin aikuiset odottavat, vaan se, että käyttäytyy ikätasoisesti, niin kuin muutkin samanikäiset.

4 kommenttia: