31. joulukuuta 2013

Jos meillä olisi vauva

Sähikäisestä vauvat ovat ihania. Jossain vaiheessa hän kovasti toivoi, että meillekin. Mankuminen loppui siltä kertaa, kun Tarkkailija totesi: "Silloin, kun sinä olit vauva, meillä oli kyllä tosi tylsää." En halua korjata, että tuskin olisi ihan niin tylsää kuin tuolloin, koska isompia lapsia olisi kaksi ja isommathan pystyvät leikkimään jo yhdessä. Tänään Tarkkailija antoi vielä osuvamman lausunnon.

29. joulukuuta 2013

Kahdeksanvuotiaana tiesin...

Kun isäni kävi kansakoulua, hän oppi, että Suomi on maatalousmaa. Eipä ole enää. Minäkin olen oppinut monta sellaista asiaa, jotka eivät enää pidä paikkaansa. Joidenkin asioiden muuttuminen on selvä asia: enää ei ole presidenttinä Kekkonen eikä Suomi harjoita aktiivista ja rauhantahtoista puolueettomuuspolitiikkaa. Kolmatta maailmansotaakaan ei juuri pelätä. Mutta sitten on näitä muita totuuksia, joiden uudelleenarviointi ei ole ollut ihan niin yksioikoista.

28. joulukuuta 2013

Isänmaallisuutta ilman viharetoriikkaa

Luin parissa päivässä Ville Kivimäen Tieto-Finlandia voittajan Murtuneet mielet. Kirja herätti paljon ja monenlaisia ajatuksia, mutta tartun nyt pieneen detaljiin. Vaikutusvaltaisin suomalainen sotapsykiatri oli Sven E. Donner. Nimi tuntui heti tutulta. Aivan oikein: hän oli perustamassa Toimen poikia ja pitkään lippukunnanjohtajana (1913-1927), Suomen vapaan partioryhmän (SVPR) puheenjohtaja (1917-1963) ja sodan jälkeen Suomen Partiopoikajärjestön ylijohtaja (1957-1963). Yksi kirjan kuvituskuvista on 1930-luvulta, partioasussa, nappulat kaulassa, ilman Hopeasutta n:o 3, jonka hän sai vuonna 1933. Donneria Kivimäki luonnehti hyvin isänmaalliseksi, mutta ilman Suomessakin 30-luvulla hyvin yleistä viharetoriikkaa. Syyksi hän arveli Donnerin partiolaisuutta ja partioliikkeen kansainvälisyyttä.

23. joulukuuta 2013

Kasvatusta, lääkitystä ja rakenteellisia ratkaisuja

Nörttikaverin perhe oli pitkästä aikaa kylässä. He näkivät meidän lastemme kerrossängyn ensimmäisen kerran. Kehuin sen käyttöönoton lopettaneen kerralla lasten iltapeeloilut. Lapset eivät näe toisiaan eivätkä villitse toisiaan. Nörttikaveri kommentoi vilpittömän ihastuneena: "katso vaimo, tässä on rakenteellinen ratkaisu". Totesin näin olevan ja että tämä on minulle aika tyypillistä toimintaa. Jos lasten, omien tai vieraiden, kanssa on jotain ongelmaa, lähden hakemaan rakenteellista ratkaisua, en niinkään kasvatuksellista ratkaisua. Näiden lisäksi olisi vielä kolmas ratkaisu: lääkitys. Se on lääkärien juttu.

17. joulukuuta 2013

Erityinen kiinnostuksen kohde

Kun Sähikäisen vasussa kysytään, mitä lasta kiinnostaa, vastaan aina, ettei hänellä ole erityisen kiinnostuksen kohdetta. Tarkkailijalla on. Työmaat, työkoneet ja rakentaminen. Se alkoi jo ennen kuin Tarkkailija osasi kävellä tai puhua. Päiväkodin aidan takana laajennettiin kirjastoa. Kun kerran töihin lähtiessä vilkutin reilun vuoden ikäiselle, olisikohan ollut 1v4kk, Tarkkailijalle, pieni käsi nousi. Työntekijä väitti hänen vastaavan vilkutukseen. Tiesin, ettei hän vieläkään osannut vilkuttaa: hän näki työmaalla jotain kiinnostavaa ja osoitti sitä. Neljä vuotta myöhemmin elto sanoi hänen selittäneen tarkasti toisen päiväkodin pihaan näkyvän työmaan vaiheet. Nyt tokaluokkalaisensa hän lukee sanomalehdestä, miten Tunneli edistyy. Myös minulla on erityisen kiinnostuksen kohteita.

12. joulukuuta 2013

Ei ne oo mustia vaan ruskeita

Muutaman viikon takaisen uimahalliepisodin jälkeen olen useamman kerran hämmästynyt, miten Tarkkailijalla pysyvät omat asiat mielessä. Äidiltä meni vissiin kerralla luotto enkä ole siitä lainkaan pahoillani. Nyt viimeisimpänä Tarkkailija vei Afrikan tähden kouluun oma-aloitteisesti eikä viesti kulkenut kuin hänen kauttaan. Suullisesti. Kuulemma vain kaksi oli muistanut, vaikka yhteensä viiden oppilaan on tarkoitus tuoda peli kouluun mieluummin tänään, viimeistään huomenna. Matkalla koululle kävimme keskustelua kolonialismista: lupasin viedä Tarkkailijan joskus Lontooseen katsomaan oikeata Afrikan tähteä.

10. joulukuuta 2013

Opettaja opettaa, luistelemaan

Kävin seuraamassa Tarkkailijan luokan luistelutuntia. Enkä pelkästään seuraamassa. Autoin ensin Tarkkailijaa solmimaan luistintensa nauhat ja sen jälkeen autoin monta muutakin lasta varusteittensa kanssa. Varsinkin omat sudenpentuni osasivat pyytää minultakin apua. Mukana jäähallilla ei ollut avustajaa, ei ketään muutakaan aikuista, ei myöskään isompia oppilaita, kuten esimerkiksi koulukummeja. Vain kaksi opettajaa ja molempien luokat: nelisenkymmentä tokaluokkalaista. Arvoin hetken, jäänkö pukukoppiin auttamaan, mutta totesin, että parempi mennä seuraamaan kaukalon laidalle, miten Tarkkailija pärjää. Löytyi siellä kaukalon laidallakin ylimääräiselle aikuiselle tekemistä. Reissu oli muutenkin avartava.

2. joulukuuta 2013

Olenko syönyt tätä viisivuotiaana?

Veljeni oli lapsena hyvin nirso. Perheessä elää edelleen sanonta: "Olenko syönyt tätä viisivuotiaana?" Hän nimittäin kysyi aina vähänkään oudomman näköisestä ruoasta, että onko hän sitä syönyt aikaisemmin. Aika nopeasti hän tajusi, että se ei ollut oikea kysymys, vaan että kysymystä piti tarkentaa. Minä taas olin lapsena ennakkoluulottomampi. En koskaan oikein ymmärtänyt veljeni käytöstä, mutta erään selkkauksen muistan. Minusta poika olisi pitänyt jättää ilman ruokaa, jos ei kerran maistu. Siihen vanhemmat totesivat, että tässä perheessä ei pidetä lapsia nälässä. Sillä asenteella olen nyt mennyt omien lasteni kanssa.

1. joulukuuta 2013

Hyvinkasvatettu kakara

Aina välillä sitä tulee epäuskoinen olo. Jos vain kuvittelen nuo nepsyilyt? Tarkkailijahan yleensä osaa käyttäytyä, varsinkin nyt koulussa ja jo eskarissa. Jos hän onkin vain huonostikasvatettu kakara? Ei tarvitse kuin muistella, millainen hän oli Sähikäisen iässä, niin sitten epäusko haihtuu. Lastenpsykiatri sanoi tunnin session jälkeen, että Tarkkailija oli tosi mukava lapsi, jonka kanssa oli kiva jutella ja tehdä tutkimuksia. Kun hän sitten katsoi muistiinpanonsa läpi, hän hämmästyi, miten paljon nepsy-piirteitä löytyi. Hän sanoikin, että tällainen hyvinkasvatettu lapsi, jonka nepsypiirteet ovat pinnan alla, tuntuu monesta ammattilaisestakin ihan normaalilta lapselta.