26. maaliskuuta 2013

Ei opettajatkaan pärjää

Nettiä selatessa tuli vastaan ihan pätevänoloinen kalvosetti tarkkaavaisuushäiriöistä koulussa. Yksi kohta kiinnitti huomiotani: kun tarkkaavaisuushäiriö on koulussa havaittu, opettajan tulee antaa vanhemmille kasvatuksellista ohjausta. Siinä mennään kyllä metsään niin, että rytisee! Kun lapsen kanssa havaitaan jotain ongelmaa, niin ainakin meidän lastemme kanssa marssijärjestys on ollut aina se, että äiti antaa opettajille kasvatuksellista ohjausta, neuvoo mikä meidän muksumme kanssa toimii ja mitä ei ainakaan pidä tehdä. Nyt viimeisimpänä esimerkkinä Sähikäisen pukeutumisongelmat. Ongelmat lähtivät ratkeamaan, kun totesin, että meidän lapsi ottaa kyllä kaiken sen ajan, mitä annetaan, opettajat hoksasivat rajata käytettävissä olevan ajan Time Timerilla ja minä lopuksi kannoin päiväkodille rastilistan. Siihen oli heti ekana päivänä tullut kaksi rastia ja työntekijät näyttivät helpottuneilta.

24. maaliskuuta 2013

Paras lahja lapselle

”Sisarus on paras lahja, jonka vanhemmat lapselleen voivat antaa”, sanoi Arvo Ylppö. Olen ollut samaa mieltä. Pikkuveli on aina ollut tärkeä. En muista olleeni mustasukkainen. Olin isän tyttö. Kun Tarkkailija oli jäämässä ainoaksi lapseksi, surin sitä, mistä kaikesta hän jäisi paitsi. Sisarussuhteen alku... se ei ollut ihan helppo.

22. maaliskuuta 2013

Lapsen paikka on uimarannalla

Minun vanhempani ovat opettajia. Molemmat ovat jo eläkkeellä. Opettajaperheessä lapsuus oli erilainen kuin naapureilla tai sukulaisilla. Meillä oli pitkä loma. Koko perheellä. Nyt kun minulla on vain lakisääteiset viisi viikkoa lomaa, haluan silti lasteni lomailevan enemmän. Ei siitä mihinkään pääse: kesällä lapsen paikka on uimarannalla. Kun viime toukokuussa irtisanoin Tarkkailijan päivähoitopaikan, äitini tajusi, että vastedes hän hoitaa Tarkkailijaa koulun loma-ajat. Hän sanoi vasta nyt ymmärtävänsä, miksi opettajien lomia niin kadehditaan. Lasten vuoksi.

20. maaliskuuta 2013

Pue!

Tuumasin taannoin eräässä palaverissa päiväkodilla, että Tarkkailija on aina arvostanut palvelua, Sähikäinen taas on toista maata. Sähikäisen kanssa tuli koettua "minä itte" -vaihekin. Sellaista Tarkkailijalle ei koskaan tullut. Se on äärimmäisen tärkeä vaihe. Jos lapselle ei sellaista vaihetta tule, niin lapsen opettaminen pukeutumaan on hankalaa. Lapsella ei ole mitään sisäistä motivaatiota opetella, vaan se motivaatio täytyy aikuisen luoda keinotekoisesti. Tarkkailijan kanssa luettiin Ben Furmania, Muksuoppia, ja sitten legotraktorin kiilto silmissä Tarkkailija pikku hiljaa suvaitsi vedellä itsekin vaatteita päälleen. Tämä tapahtui, kun Tarkkailija oli puolisen vuotta vanhempi, mitä Sähikäinen on nyt. Silti Tarkkailijaa puettiin vielä eskarivuotena, jos oli yhtään kiire.

11. maaliskuuta 2013

Epäreilua!

Kun olin juuri täyttänyt 17 vuotta, kävin partiojohtajien peruskurssin. Siellä opetettiin, että tekeminen pitää sopeuttaa ryhmän mukaan. Jos porukassa on joku, jolta puuttuu jalat, häntä ei voi vaatia kiipeämään puuhun. Pidin esimerkkiä tuolloin ihan tyhmänä, mutten pidä enää. Partiossa vaaditaan herkästi esimerkiksi aistiyliherkiltä lapsilta sellaista, mikä on suunnilleen sama asia kuin että vaatisi jalatonta kiipeämään puuhun.

5. maaliskuuta 2013

Kenellä on ihmisarvo?

Victor Hugon Kurjat on ollut minulle varhaisaikuisuuden merkityksellisin lukukokemus, ei vähiten siksi, että näin ensin musikaalin Les Misérables Lontoossa. Oli pakko lukea lisää, koko tarina. Jean Valjeanin tarina... kosketti ja vaikutti maailmankuvaani. Hänen vastakohtanaan on Javert, joka edustaa lakia, kun taas Jean Valjean edustaa armoa ja armeliaisuutta. Tarina huutaa, ettei riitä, että toimii oikein ja noudattaa lakia. Se kääntää katseensa niihin, joilla ei omien tekojensa tai suoraan syntyperänsä vuoksi, ole ihmisarvoa, ei ihmisoikeuksia.