28. lokakuuta 2012

Kyllä sääntöjä pitää noudattaa

Luin Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan herkässä iässä. Murrosiässä. En ollenkaan ymmärtänyt, mikä Rokkaa pohjimmiltaan potutti, siis sitä kolmevitosta seitsemän lapsen isää, jonka raskaana oleva eukko leikkasi itse ruista kannaksella, joka oli uudestaan menettämässä maatilan ja maatilan mukana vastarakennetun talon. Tuolloin ne nuorimmatkin asevelvolliset olivat minun silmissäni aikuisia miehiä. En oikein edes tajunnut sitä, miten isoja ikäeroja miehillä oli. Rinnastin tuolloin upseerit opettajiin ja miehet oppilaisiin. Yksi vetoavimmista kohdista oli se, missä tappion jo häämöttäessä pataljoonan pahimmat jermut komennettiin ylimääräisiin sulkeisharjoituksiin.

24. lokakuuta 2012

Ilo ilman viinaa

Seisoskelin tässä yhden illan kartanolla lakana päässä ja otin kuvia "Night of the driving dead" -teeman mukaisesti pukeutuneista partiolaisporukoista. Partiokaverini otti toisaalla aikaa, kun samaiset seurueet ajoivat autolla mäen päälle ja takaisin, mahdollisimman nopeasti niin, ettei astiassa oleva vesi läiky eikä kananmuna mene rikki, eikä nopeusrajoituksia rikota. Seuraavana päivänä kerroin touhuistani työpaikalla lounaalla. Mainitsin myös, että tässä kisassa rastimiesten lahjonta oli sallittua, jopa suotavaa.

16. lokakuuta 2012

Onko täällä kilttejä lapsia?

En ole koskaan ollut hyvä pitämään iltahartauksia, en sellaisia, missä puhutaan uskonasioista. Siinä mennään liian henkilökohtaiselle alueelle, että se minulta kävisi luontevasti. Tänään taisin silti onnistua.

10. lokakuuta 2012

Kyllä noidenkin pitäisi

Kun olin nuori vartionjohtaja, tavattiin sanoa että partiossa on vain kaksi vapaaehtoista asiaa: liittyminen ja eroaminen. Kaikki muu on pakollista. Onneksi maailma on noista ajoista muuttunut: olisin aikaa sitten eronnut, jos olisi ollut pakko viimevuosina touhuta partiossa yhtä aktiivisesti, mitä nuorempana.

5. lokakuuta 2012

Pitäiskö uskoa?

Työkaveri kertoi kerran nyt jo aikuisesta pojastaan, miten hän oli aivan innoissaan siivouspäivänä. Oltiin viety matot pihalle tuulettumaan. Maanantaiaamuna päiväkodissa poika oli innoissaan selittänyt, kuinka isä hakkaa. Isä siinä sitten yritti sanoa väliin, että siis mattoja hän oli hakannut.

2. lokakuuta 2012

Ei saa myöhästyä

Kuusi pitkää vuotta hoputin Tarkkailijaa aamuisin. Tai jos tarkkoja ollaan, niin ensimmäisinä vuosina en varsinaisesti hoputtanut, mutta vaatteiden pukeminen meni huudoksi, jota kesti ja kesti. Vielä parina kouluaamunakin olisi kovasti haluttu äidiltä pukemispalvelua ja aloitettiin kiukuttelu. Minulle tehtiin myös selväksi, että hoputan suotta, että Tarkkailija on aina ollut koululla tosi ajoissa.