15. lokakuuta 2016

Ketä muita tulee?

Seikkailijajoukkueeni oli taas yhtä vaille täysilukuisena, kahtena vartiona, seikkailijakisoissa. Syksyn seikkailijaretkelle osallistuimme täysilukuisena. Kaupunkikisassa peräti kolme yhdestätoista oli poissa; yhden selityksen olen kuullut ja se oli hyvin ymmärrettävä. Lippukunnan muut ryhmät eivät oikein tunnu pääsevän samaan, vaikka ihan hyviä osallistujamääriä muillakin on. Kyse voi olla ihan sattumasta, mutta on minulla selityskin tähän.

23. elokuuta 2016

Se on sen tytär

Kun Sähikäinen tuossa mitä lie vuosi sitten ilmoitti, että hän ei halua partioon ja kun päätös piti kesään saakka, olin salaisesti helpottunut. Olen vetänyt neljä vuotta laumaa. Nyt joulukuussa syntynyt ja yhden ylimääräisen sudenpentuvuoden viettänyt Tarkkailija oli valmis siirtymään seikkailijaksi. Partio ei tosiaan tuntunut olevan Sähikäisen juttu. Myöskään ajatus meistä kolmesta samassa lippukunnassa ei tuntunut hyvältä. Sitten Roihu teki tehtävänsä ja Sähikäinen alkoi uudestaan miettiä, pitäisikö kumminkin partioon.

12. kesäkuuta 2016

Saanko pelata

Meillä pelataan. Pelataan konsolilla, pelataan tabletilla ja pelataan kännyköillä. Minä en konsolipeleihin ole koskaan tykästynyt, mutta lapsilla on sovittuna peliaika. Taas tänään kävi niin, että peliajan umpeutuessa oli taistelu kesken. Kun voitto tuli, konsoli sammutettiin. Menneellä viikolla töissä tuli pelaamisesta puhetta ja kommenttini "kuka on niin hullu, että vetää johdon seinästä, kun toisella on peli kesken" sai hämmentävän voimakkaan vastareaktion. Tottakai se pitää vetää pois, eihän lapsi muuten opi, että pelaaminen pitää lopettaa, kun käsketään. Jää vielä koukkkuun ja menee ihan pilalle koko elämä. Työpäivän ajaksi äidin olisi hyvä tuoda nettipiuha ihan varmuuden vuoksi mukanaan töihin.

5. kesäkuuta 2016

Venyy, venyy

Sähikäinen siirtyy kypsässä seitsemän vuoden iässä taitoluistelussa kohti Suomen ja Euroopan mestaruutta vievältä uralta jäähdyttelemään harrastuspuolelle. Kyllä sen Sähikäisestä jo näkeekin, että taitoluistelu on hänelle hyvä harrastus, mutta harrastukseksi se myös jää. Hämmentävintä tässä on, että hän on meidän perheessämme kuitenkin niin luistelutaidoissa kuin vaikkapa notkeudesssa ihan omalla tasollaan. Opettelee yhden jalan liukuja taaksepäin. kun minä en taas osaa sen enempää luistella yhdellä jalalla, edes eteenpäin, kuin luistella taaksepäin, edes kahdella jalalla.

20. huhtikuuta 2016

Virhettä pukkaa

Huh, huh... tässä on parin päivän sisään useampi pieni asia mennyt pieleen. Kaikissa on ollut kyse samasta asiasta: viestinnästä. Ensinnäkin sovin eskarin kanssa, että minun sudenpentuni tulevat eskariin kertomaan partioharrastuksestaan ja annoin nimilistan. Arvelin asian olevan tällä sovittu ja ilmoitin sudenpentujen vanhemmille sekä sudenpennuille itselleen, että tämmöinen pyyntö on tulossa koulun kautta. Seuaavan kerran kuulin asiasta, kun luin viikko-ohjelmasta että osa näistä pennuista on tulossa eskarivierailulle. Piti toimia. Asiaa ei auttanut, että kun olisi ollut paras hetki ottaa puheeksi eskarissa, meillä oli niin kiire taitoluistelutreeneihin, että ehdin vain sanoa nopeat heipat.

17. huhtikuuta 2016

Aina sama tarina

Sähikäinen on jo pari vuotta ihmetellyt, miksi kirkossa aina kerrotaan se sama tarina, kun he siellä päiväkodin tai eskarin kanssa vierailevat. Vierailut kun tapahtuvat jouluna ja pääsiäisenä. Olen kertonut keskustelusta pariin kertaan seurakunnassa ja muistellut, että minä olen kyllä lapsena seurakunnan kerhossa oppinut, että siinä syntymän ja kuoleman välissä tapahtui yhtä jos toista. Molemmilla kerroilla olen saanut papilta samansisältöisen vastauksen. Ei jouluna tai pääsiäisenä voi kertoa mitään muuta tarinaa... Yritä siinä sitten... niin kuin jo muinaiset suomalaiset sanoivat, toinen puhuu aidasta, toinen aidan seipäistä.

18. maaliskuuta 2016

Kyllä taitoluistelussakin

Meillä puhutaan, ihan huumorilla, totalitaarisesta järjestelmästä nimeltä taitoluisteluseura. Se kuvastaa toiminnan luonnetta. Kun jääaikaa on vain rajallisesti, harjoitusajat vaihtelevat eikä niissä ole tilaa neuvotteluille. Tuumasin kerran eräälle sudenpennun äidille, että kuinkahan moni tulisi paikalle, jos yhtäkkiä jonain iltapäivänä pistäisin viestiä, että kolmen tunnin päästä partioon. Taitoluistelussa tämä ei ole normaalia, mutta aina silloin tällöin niin käy. Ja kaikki myös tulevat.

10. maaliskuuta 2016

Missä ihmeessä?

Meillä revitään aamuisin huonoa huumoria, kun äiti etsii käsilaukkuaan. Mutta nyt ei ketään naurata. Äidin käsilaukku on ihan oikeasti hukassa ja tää on nyt jotain ihan käsittämätöntä. Töistälähtiessä se oli matkassa ja kävin vain päiväkodilla ennen jäähallia.

5. maaliskuuta 2016

Onpa sulla vähän tavaraa

Pakkaamisen perussääntö kuuluu: mukaan otettavat varusteet täyttävät aina pakkauskapasiteetin äärimmilleen. Kun olin päättänyt tehdä vajaan parin viikon työmatkan Kiinaan pelkillä käsimatkatavaroilla, niin minä myös tein. Reppu painoi vajaat kahdeksan kiloa. Loput oli ahdettu käsilaukkuun. Työkaverit roudasivat läppärireppuja ja isoja matkalaukkuja.

26. helmikuuta 2016

Se julkaistiin!

Oli kiire. Oli ollut lippukunnan vuosikokous. Seuraavana viikonloppuna oli oman lauman retki. Tälle viikolle osui seurakuntaneuvosto. Viikko retkestä olisi lähtö parin viikon työmatkalle Kiinaan ja lippukunnan nettisivut olisi saatava sille mallille, että ne voivat olla pari viikkoa päivittämättä. Mitä teki Riitta? Päätti tehdä paikallislehteen tiedotteen lippukunnanjohtajavaihdoksesta. Ei ilmeisesti ollut vielä tarpeeksi kiire.

1. helmikuuta 2016

Jaksa sitä yökkimistä

Juteltiin lounaalla tulevan viikonlopun retkestä. Tuumasin ruokalistan miettimisen olevan hieman haasteellista, kun tiskivettä saattaa olla varsin niukasti käytettävissä. Toisaalta teemme nuotiojälkeä, missä kuuluukin tehdä ruokaa avotulella. Siinä sitä sitten juteltiin ruoanlaitossa partiokämpällä muutenkin. Tuumasin pussiruoista, että vaikka ne näppäriä ovatkin, niin en niitä vielä yhdeksänvuotiaille, kun en jaksa kuunnella sitä yökkimistä, ja kuvailin, miten pieniruokaisia jotkut mukulat ovat.

26. tammikuuta 2016

Äiti töihin!

Syys-lokakuussa olin yhteensä seitsemän viikkoa vapaalla, kun työvelvoite vanhassa työpaikassa oli päättynyt ja uusi työ ei ollut vielä alkanut. Meillä puhuttiin äidin Hausfrau-viikoista ja varsin nopsaan oli perhe yksimielinen: äidin paikka on työpaikalla. Otin tuoksi ajaksi Sähikäisen eskariin vain eskariajalle. Viikot kyllä lähensivät meitä, mutta molemmat olimme varsin hyvillämme, kun Sähikäinen sai taas leikkiä iltapäivät kaverien kanssa. Olenkin tässä jokseenkin lamaantuneena seurannut, miten perusporvarihallitus pyrkii pilaamaan päivähoidossa olevien lasten elämää. Ja kehtaavat vielä väittää, ettei vaihtoehtoja olisi.

8. tammikuuta 2016

Bling!

Kun olin nuori, ihmisiä saattoi lähestyä joko puhelimitse tai kirjeitse. Puhelimen kanssa oli ja on edelleen tarkkaa, milloin sopii soittaa: ei liian aikaisin eikä liian myöhään. Kirjeen perilletulo vei taas päivän tai päiviä. Tämä teki kommunikoinnin yhtään kauemmas varsin haastavaksi. Sähköpostin kanssa pääsin tekemisiin yliopistossa. Homman hienous piili siinä, että amerikkalainen saattoi kirjoittaa viestinsä, kun suomalainen oli jo lähtenyt töistä. Suomalainen luki sen heti aamusta.

5. tammikuuta 2016

Jäälle!

Joka vuosi on sama jännitys. Ehtiikö järvi jäätyä kunnolla ennen kuin lumisateet alkavat? Minä kun en oikein ole koskaan ymmärtänyt, mitä kivaa on luistelukentällä luistelemisessa on. Se on äkkiä kierretty, niin mitä sitten. Järven kiertäminen luistimilla taas... siinä on sitä jotakin. Tänä vuonna pääsimme Sähikäisen kanssa oikein järven jäälle luistelemaan. Retkiluistimia meillä ei ole, vaan Sähikäinen luisteli taitoluistimillaan ja minä vanhoilla kaunoluistimilla.