28. marraskuuta 2012

Tosi nopea!

Tarkkailijalla ehti olla päiväkodissa yhteensä kuusi eri lastentarhanopettajaa, joista yhtä muistelen erityisellä lämmöllä. En erityislastentarhanopettajaa, vaikka hän Tarkkailijan kanssa parhaiten pärjäsikin. Se vähän niin kuin kuului asiaan. Parhaimmat muistot jätti se opettaja, joka sanoi yhtenä päivänä Tarkkailijan olevan jo tosi nopea pukemaan, ettei Tarkkailija ole enää edes aina viimeinen.

20. marraskuuta 2012

Kerkiäisitkö?

Joskus tuossa parisen vuotta sitten kuuntelin hyvin hämmentyneenä muutaman papin ja diakonin keskustelua siitä, kuinka monta vuotta he olivat pystyneet olemaan kotona lasten avulla. Yksi oli hoitanut virkaansa vuoden ja ollut neljä vuotta virkavapaalla, toisella tauko oli kestänyt seitsemän vuotta, kolmas muisteli työntekijää, joka oli onnistunut venyttämään tauon kymmeneksi vuodeksi. Kun tuli minun vuoroni avata suuni, sanoin, etten ole ollut päivääkään kotiäitinä, vaan olen aina palannut töihin heti, kun se on ollut imetyksen puolesta mahdollista. Sen sijaan olen kahdesti imettänyt öisin ja tehnyt töitä päivisin. Mielessäni muistelin ystävääni, joka oli hoitanut yhden tällaisen seurakunnan työntekijän äitiyslomasijaisuudet.

18. marraskuuta 2012

Ei kuulu sulle!

Tarkkailija on oppinut sanomaan: "Ei kuulu sulle!" Opetin sanonnan silloin, kun hän sai raudat eikä halunnut jokaiselle koulu- tai iltapäiväkerhokaverilleen selittää oikomishoidostaan. Eihän siinä sinällään ole mitään noloa, hävettävää tai peiteltävää, mutta ei kaikkia asioitaan tarvitse jakaa. Tarkkailijan elämässä säätää jo sen verran monta eri Tahoa, että on hyvä opettaa lasta pitämään rajat sen suhteen, mitä haluaa muille jakaa, mitä taas ei.

14. marraskuuta 2012

Tullaanhan tänne uudestaan?

On ollut vähän kiirus. Tai ainahan sitä on, mutta aikaansaamattomuus iski laumaillan kanssa. Onneksi Taivaan Herra oli suosiollinen ja sää lähes pilvetön. Oli jo pitkään pitänyt opetella tähtikuvioita. Matkalla yhtiökokouksesta kotiin tein maastotiedustelua ja pistin sudenpentujen vanhemmille viestiä, että varustavat lapsensa heijastimilla.

11. marraskuuta 2012

Miksei se tee mitään?

Reilu vuosi sitten syyslomareissulla, perhehotellissa, vähän paremmaksi tarkoitettu illallinen huipentui siihen, että Tarkkailija putosi tuolilta ja Sähikäinen heitti minua lihapullalla. Päätimme sitten, että sai olla viimeinen ravintola-ateria nyt taas vähään aikaan. Kesän lomareissuilla oli välillä pakko syödä kodin ulkopuolella, mutta niistä tapauksista selvittiin ilman mieliinjääviä tempauksia. Sitten tuli taas syysloma.

7. marraskuuta 2012

Ongelmat ratkeavat

Olen viime vuosina oppinut vihaamaan sanaa haaste. Se on jotain ihan outoa uuskieltä. Haasteet ovat jotain epämääräistä, josta ei oikein saa otetta. Ne vaivaavat ja häiritsevät, sotkevat elämää. Lasten kanssa kuulemma haasteita riittää, mutta minä tykkään paljon enemmän kun puhutaan suoraan ongelmista. Useimmat ongelmat eivät ole mitenkään isoja, mutta ongelmia ne silti ovat.

1. marraskuuta 2012

Jaksaa, jaksaa...

Kun vartio lähtee vaellukselle, jokainen joutuu omien tavaroidensa lisäksi ottamaan osansa yhteisistä tavaroista kannettavakseen. Syyt tähän ovat sekä kasvatuksellisia että käytännöllisiä: on hyvä, että jokainen tekee osansa yhteiseksi hyväksi, eikä vartionjohtajan rinkkaan kaikki mahtuisikaan. Kun päästään perille, kaikkien rinkoista ei enää yhteisiä tavaroita löydykään. Mitä oikein on tapahtunut?