28. tammikuuta 2013

Se on vielä niin pieni...

Joskus 70-luvun puolivälissä parivuotias törmäili kerrostaloyhtiömme pihalla kolmipyöräisellään. Häneltä uhattiin ottaa pyörä pois, jos hän ei ole kunnolla. Kymmenisen vuotta myöhemmin sai samalla pihalla nelivuotias törmäillä pyöränsä kanssa juuri niin paljon kuin häntä huvitti. Hänhän oli vielä niin pieni. Parivuotias oli naapuruston lapsista toiseksi vanhin, nelivuotias taas nuorimpia.

23. tammikuuta 2013

En nyt vain osaa

Tuumasin päiväkodilla Tarkkailijasta, että olen jo pitkään erottanut, mitkä laulut hän on oppinut minulta, siitä, pysyykö hän nuotissa. Päiväkodissa ja koulussa hän on oppinut laulamaan oikein, minä taas kun en itse osaa ollenkaan laulaa, niin minulta opitut laulut tunnistaa siitä, että niiden melodia on Tarkkailijankin laulamana hyvin erikoinen. Sain vastaukseksi naurun sijasta jotain epämääräisen kannustavaa.

22. tammikuuta 2013

Opettaja opettaa

Tarkkailija vietti sairaslomapäivää, mutta iltapäivällä kävimme koululla hakemassa jonkin uskonnon läksyjen monisteen. Opettaja sanoi siinä olevan heprean kielen sanoja ja että Jeesus puhui hepreaa. Minä siihen sen enempiä ajattelematta, että eikös Jeesus puhunut arameaa. Hepreaa puhutaan kyllä taas nyky Israelissa, mutta Jeesuksen aikaan se oli lähinnä pyhien kirjoitusten kieli. Opettaja ei lähtenyt mukaan keskusteluun, mutta silti siinä jäi sitten selviämättä se, mitä oikeastaan oli läksynä. Tarkoitus oli kai ihmetellä erikoisia kirjaimia.

21. tammikuuta 2013

Partiossa kasvaa vastuuseen

Kun olin ehkä jotain ehkä viidentoista, oli partiossa vuositeemana: "Partiossa kasvaa vastuuseen". Fokus oli nuorissa ja siinä, miten tärkeää on, että partio on nimenomaa nuorten harrastus. Aikuiset vähän niin kuin unohdettiin ja moni kuulemma koki, että hänet sysättiin syrjään. Kun sitten pääsin parikymppiseksi, partiossa, järjestötasolla, puhuttiin kuinka tärkeää on, että vartionjohtajilla on tukenaan sampo. Minä sitten hoidinkin meillä sammon virkaa. Omat vartiolaiseni olivat tuolloin vartionjohtajia eli vastasin heistä.

15. tammikuuta 2013

Hieno ajatus, mutta...

Lapseton sukulainen tuumasi kerran, että sitten kun hän ei enää pärjää omillaan, hän hakeutuu niin lähelle minua, että pystyn seuraamaan, miten häntä hoidetaan. Tuolloin Tarkkailija oli ollut joitakin vuosia päiväkodissa ja olin jo yhdestä jos toisestakin asiasta... antanut rakentavaa palautetta. Nyt kun meillä on lapsi jo seitsemättä vuotta samassa päiväkodissa, olen hankkinut jo Maineen. Päiväkodissa seurataan mielenkiinnolla, kun haluan saada paria epäkohtaa Tarkkailijan koululla korjatuiksi. Reaktiot ovat lähinnä kannustavia: hyvä, että joku ottaa asioita puheeksi. En tiedä, onko taustalla myös sellaisia ajatuksia, että kun se pistää energiansa koulun asioihin, niin päiväkodilla saadaan olla rauhassa.

6. tammikuuta 2013

Lottovoitto syntyä Suomessa

Joitakin vuosia sitten presidentti uudenvuoden puheessaan arvosteli ilmiötä, jota hän kutsui jonkin sortin shoppailuksi. En enää muista mitä sanaa hän tarkkaanottaen käytti. Synnytään Suomeen ja saadaan tässä maassa ilmainen koulutus. Sitten lähdetään maailmalle johonkin maahan, jossa on kevyempi verotus. Kun tulee aika perustaa perhe, niin palataan taas koti Suomeen nauttimaan verorahoin kustannetuista palveluista. Ikävä ilmiö, jos kovin moni hyvätuloinen näin toimii, koska ilman veroja, ei ole myöskään palveluja. Vaan entäpä, jos joku toimii toisinpäin?

3. tammikuuta 2013

Oletpa nätti!

Vuosia sitten tuumasin päiväkodilla parivuotiaalle syntymäpäiväsankarille, että onpa hän nätti tuossa mekossa. Hoitaja korjasi heti, että tämä tyttö on aina nätti. Menin siitä sanattomaksi, mutta jälkeenpäin tuli mieleen sanonta, jonka mukaan rumat ne vaatteilla koreilee. Nyt on puolestaan Sähikäinen ryhtynyt käyttämään mekkoa ja sukkahousuja ihan arkivaatteena, keimailee ja haluaa kuulla, että mekko on ihana. Välillä hän taluttaa minut omalle vaatekaapilleni ja käskee pukea kukkamekon päälleni, koska se mekko on niin nätti ja sitten voimme tanssia.

2. tammikuuta 2013

Kenen syy?

Yksi syy sille, että partio välillä tökkii, on se, että silloin palaa mieleen, millaista oli olla nuori. Eikä mitenkään hyvässä mielessä. Kun aikuiset asioivat keskenään, niin välillä jotain unohtuu. Joku viesti jää lukematta tai hukkuu matkalle. Jotain jää hoitamatta. Se ei ole maailmanloppu. Silloin ei haeta syyllisiä. Silloin mietitään, miten tämä tilanne tässä selvitetään, miten jatketaan eteenpäin. Yleensä kaikkien tiedossa on, kuka kulloinkin on tyrinyt, mutta harvemmin kukaan sanoo sitä ääneen.