26. tammikuuta 2016

Äiti töihin!

Syys-lokakuussa olin yhteensä seitsemän viikkoa vapaalla, kun työvelvoite vanhassa työpaikassa oli päättynyt ja uusi työ ei ollut vielä alkanut. Meillä puhuttiin äidin Hausfrau-viikoista ja varsin nopsaan oli perhe yksimielinen: äidin paikka on työpaikalla. Otin tuoksi ajaksi Sähikäisen eskariin vain eskariajalle. Viikot kyllä lähensivät meitä, mutta molemmat olimme varsin hyvillämme, kun Sähikäinen sai taas leikkiä iltapäivät kaverien kanssa. Olenkin tässä jokseenkin lamaantuneena seurannut, miten perusporvarihallitus pyrkii pilaamaan päivähoidossa olevien lasten elämää. Ja kehtaavat vielä väittää, ettei vaihtoehtoja olisi.

8. tammikuuta 2016

Bling!

Kun olin nuori, ihmisiä saattoi lähestyä joko puhelimitse tai kirjeitse. Puhelimen kanssa oli ja on edelleen tarkkaa, milloin sopii soittaa: ei liian aikaisin eikä liian myöhään. Kirjeen perilletulo vei taas päivän tai päiviä. Tämä teki kommunikoinnin yhtään kauemmas varsin haastavaksi. Sähköpostin kanssa pääsin tekemisiin yliopistossa. Homman hienous piili siinä, että amerikkalainen saattoi kirjoittaa viestinsä, kun suomalainen oli jo lähtenyt töistä. Suomalainen luki sen heti aamusta.

5. tammikuuta 2016

Jäälle!

Joka vuosi on sama jännitys. Ehtiikö järvi jäätyä kunnolla ennen kuin lumisateet alkavat? Minä kun en oikein ole koskaan ymmärtänyt, mitä kivaa on luistelukentällä luistelemisessa on. Se on äkkiä kierretty, niin mitä sitten. Järven kiertäminen luistimilla taas... siinä on sitä jotakin. Tänä vuonna pääsimme Sähikäisen kanssa oikein järven jäälle luistelemaan. Retkiluistimia meillä ei ole, vaan Sähikäinen luisteli taitoluistimillaan ja minä vanhoilla kaunoluistimilla.