10. syyskuuta 2017

Lähdetääs...!

Pari vuotta sitten tulin Johtajatulilta kotiin sellaisen ajatuksen kanssa, että vain sellaisia tapahtumia kannattaa järjestää, joihin löytyy innostuneita tekijöitä. Väkisin ei kannata pitää tapahtumaa hengissä, jos siitä ei kukaan jaksa innostua. Tämän jälkeen en ole surrut sitä, että Tallomarally on kuollut. Into sen tekemiseen meni jo vuosia sitten, vaikka itse kullakin on kivoja kisakokemuksia. Tänä vuonna tulin Johtajatulilta toisenlaisen ajatuksen kanssa: neljännestä sektorista voi ottaa oppia.

Kolmannen sektorin, järjestökentän, kuolemaa on ennustettu vuosia. Totta onkin, että monen yhdistyksen aktiiviväki on ikääntynyt. Se ei poista sitä, että ihmisillä on yhä tarve kokoontua yhteen ja tehdä itselleen merkityksellisiä asioita. Nykymaailmassa siihen ei välttämättä tarvita yhdistyksiä. Joku alkaa puuhata, tekee vaikka facebook-kutsun ja ihmiset lähtevät liikkeelle. Ongelmallista tässä on se, että kaikki on yksittäisten ihmisten eikä minkään yhteisön vastuulla. Kuka vastaa, jos jotain sattuu?

Teimme harjoituksen, jossa listattiin neljännen sektorin hyviä puolia. Niitä tuli paljon. Lopuksi kouluttaja kysyi, mikä näistä jutuista on sellainen, jota ei voisi tehdä partiossa.

Niinpä niin. Partiossa on oma tapansa toimia. Tehdään toimintasuunnitelma, rekrytoidaan tapahtumavastaava, muut tekijät ja lopulta osallistujat. Kun ollaan tekemässä pitkää leiriä tai viikonloppuretkeä, niin tämä on juuri oikea tapa toimia. Mutta jos tätä kaavaa soveltaa kaikkeen, se uuvuttaa.

Minulla ei tällä hetkellä ole isoa pestiä lippukunnassa, en kuulu hallitukseen, vedän vain omaa ryhmää. Aika ei riitä suurten tapahtumien organiseeraamiseen. Työesteitäkin voi tulla yllättäen. Partiota tarvitsen silti vastapainoksi työlle enkä osaa vain osallistua.

Niinpä olen tarttunut facebook-kutsuun, missä haettiin järvensiivoustapahtumaan soutuveneilijöitä. Varsinaisen siivouksen hoitivat sukeltajat ja me partiolaiset istuimme veneessä ja otimme sukeltajien löytämään rojua vastaan. Porukka koottiin mitä lie viikkoa ennen tapahtumaa. Seuraavaksi järkkäsin lippukunnan kämpälle talkoot, kun teki mieli mennä kämpälle touhuamaan ja kaipasin seuraa. Nyt välitän SPR:n paikallisyhdistykselle nälkäpäiväkerääjiä partiolaisista. Jo keväällä ja alkukesästä teimme muutaman spontaanin keikan vanhalle kämpälle.

Oleellista näissä kaikissa tapahtumissa on ollut se, että niitä ei ole etukäteen merkattu toimintakalenteriin eikä niistä ole erikseen päätetty hallituksen kokouksessa. Niistä on vain kysytty lippukunnanjohtajalta, että onhan ok osallistua tai toimia. Vanhan partiokaverin kanssa juteltiin, että tähän suuntaan on hyvä mennä, mutta siinä on riskinsä ja rajansa. Yhdistyksen edustajana kun kumminkin toimitaan ja toiminnasta vuosikokousten välissä vastaa yhdistyksen hallitus. Täytyy tuntea partiotoiminta melko hyvin, että tietää, millaisiin juttuihin osallistuminen on käytännössä ilmoitusasia, mistä on syytä keskustella kunnolla etukäteen.

Uskallan silti väittää, että kolmas sektori, järjestökenttä, pysyy vahvana vain, jos se on valmis uudistumaan. Jos turhaa byrokratiaa saadaan karsittua. Pitää vain osata erottaa turha byrokratia ja vastuullinen harkinta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti