28. syyskuuta 2015

Itsekkyyttä

Olen useampaan kertaan kiinnittänyt huomiota siihen, miten seurakunnassa itselleen tärkeiden asioiden pitämistä esillä sanotaan hyvin nopeasti itsekkyydeksi. En pelkästään omalla kohdallani, vaan yleisemminkin. Tämä särähtää. Särähtää pahasti. Samaan aikaan toisaalla, työpaikalla, totesin ihmisten toiminnasta yt:den aikaan, että ei kai täällä kukaan täysin pyyteettömästi toimi, eikä tarvitsekaan toimia. Kunhan nyt ajattelee muitakin kuin itseään.

16. syyskuuta 2015

Syliin aina pääsee

Tänään kauppareissulla näin itseni kuuden vuoden takaa. Näin äidin, jolla oli sylissään, ergonomisessa rintarepussa pieni vauva. Ja joka huusi perheen esikoiselle, miten tämän pitäisi kävellä. Ja se esikoinen parkui. Minun silmissäni se esikoinen oli myös ihan vauva. Olisikohan ollut parivuotias. Tuumasin omieni olevan jo vanhempia, mutta muistan vielä tuon vaiheen. On rankkaa isommalle, kun ei aina pääse syliin, vaikka kovasti haluaisi. Äiti siihen, että kyllä heillä aina syliin pääsee, kyllä sitä esikoista tässä jotenkin, jos tämä haluaisi.

14. syyskuuta 2015

En ala, enkä pakota

Muistan vieläkin elävästi, miten voitin ensimmäisen taistelun Järjestelmää vastaan. Olin tuolloin neljännellä. Siis Tarkkailijan ikäinen. Koulussa kannustettiin kovasti lukemaan kirjoja. Piti raportoida jokainen lukemansa kirja erillisellä A4:lla. Tätä oli tehty jo edellinen talvi. Luettujen, mutta raportoimattomien kirjojen kasat kotona sen kun kasvoivat. Välillä palauttaminen ajoissa kirjastoon ei onnistunut ja uusiminen vain koulua varten tehtävän raportoinnin vuoksi tuntui hölmöltä.