Ongelmat ratkeavat

Olen viime vuosina oppinut vihaamaan sanaa haaste. Se on jotain ihan outoa uuskieltä. Haasteet ovat jotain epämääräistä, josta ei oikein saa otetta. Ne vaivaavat ja häiritsevät, sotkevat elämää. Lasten kanssa kuulemma haasteita riittää, mutta minä tykkään paljon enemmän kun puhutaan suoraan ongelmista. Useimmat ongelmat eivät ole mitenkään isoja, mutta ongelmia ne silti ovat.

Olen pohjakoulutukseltani matemaatikko. Matemaatikot ratkovat ongelmia. Kun ongelma on tiedossa, siihen joko löytyy ratkaisu tai sitten todetaan, että ratkaisua ei ole olemassa ja opetellaan elämään ongelman kanssa. Ongelmanratkaisu lähtee siitä, että määritellään ja rajataan ongelma. Jos ongelmia on monta, aluksi päätetään, missä järjestyksessä ne ratkotaan, mitkä ratkotaan heti, mitkä jäävät odottamaan ja mitkä ratkaisematta.

Minulla on pitkään ollut haasteelliset hartiat. Kaikenlaista on tehty, mutta yhä vain sattuu. On pitänyt jumpatakin, mutta ei se ole oikein auttanut, ja aina se on vähän niin kuin jäänyt. Lopulta löysin fysioterapeutin, joka osasi määrittää, mikä on se pohjimmainen ongelma ja antaa jumppaohjeet, joilla ongelma alkaa ratketa. Kummasti se jumppakin maistuu, kun tuntee, miten se auttaa.