1. huhtikuuta 2013

Rakkautta, rajoja ja rutiineja

Aamulehden torstailiitteen Moron ilmoituksia syntyneistä on kiva seurata. Joka viikko on yhden perheen vastaukset moromaisiin kysymyksiin nostettu esiin. Kysymykseen "Miten kasvatatte lapsesta kunnon kansalaisen?" vastaavat tuoreet vanhemmat lähes järjestään: "rakkaudella ja rajoilla". Jos lapsi ei ole ensimmäinen, heitetään vielä jotain isosiskon tai veljen antamasta ohjauksesta. Taisin minäkin kirjoittaa tuohon lappuun "rakkautta ja rajoja". Nyt en enää kirjoittaisi. Jos joku alkaa nykyään puhua minulle rajojen pitämisen tärkeydestä, alan huutaa suoraa huutoa.

En tarkoita, etteikö rajojen pitäminen olisi tärkeää. On toki. Ongelma on siinä, että rajojen pitämistä tarjotaan patenttiratkaisuna aina, kun lapsen kanssa on ongelmia. Tosiasiassa ongelmien syyt ovat hyvin usein ihan muualla. Usein ongelmana on se, että lapselta vaaditaan jotain, mihin hän ei kykene, vaikka useimmat samanikäiset kykenisivät.

Rajojen sanotaan luovan turvaa. Samoin rutiinien. Mutta mitä sanotaan äidille, joka välttelee raivaria, joka syntyy, jos äiti yrittää poiketa rutiineista? Äiti ei osaa pitää rajoja, antaa lapsen pompottaa. Tarkkailijan oli pari-kolmevuotiaana ihan mahdoton ymmärtää sitä, jos autoa ei kotiintultaessa vietykään talliin, vaan auto jätettiin tallin eteen. Auton paikka oli tallissa ja sillä hyvä. Muistan sen ihanan helpotuksen tunteen, kun Tarkkailija ei räjähtänytkään siitä, että jätin taas kerran kokeeksi auton tallin eteen, vaan kysyi, mihin ollaan illalla menossa. Kuinka monta kertaa olinkaan kuullut, että ei lapsi saisi määrätä sitä, mihin auto pysäköidään?

Tarkkailijan on edelleen tärkeää tietää, missä mennään, ja tunnistan saman piirteen itsessäni. Ei hän tee sitä ilkeyttään tai pompottaakseen muita. Hän tekee niin, koska siitä tulee turvallinen hyvä olo, kun tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Ihan niin kuin minullekin tulee. Siksi minun sudenpentulaumallani on toimintasuunnitelma ja se on jaettu netin kautta myös muiden sudenpentujen vanhemmille. Siksi halusin Sähikäisenkin erityisryhmään, jossa on selkeä päivärytmi ja jonka viikko-ohjelma annetaan hyvissä ajoin vanhemmillekin tiedoksi.

Minusta on suorastaan pelottavaa, kuinka paljon rajojen pitämisen tärkeydestä puhutaan. Se on kuitenkin asia, jonka jo vastasyntyneiden vanhemmat tietävät. Ongelmallista, suorastaan vaarallista, se on siksi, että jos kyse on jostain ihan muusta, aikuinen pitää jääräpäisesti kiinni omasta kannastaan ja lapsi omastaan, syntyy räjähdys. Tällainen räjähtely ei vähene sillä, että aikuinen on joustamaton. Päin vastoin, kun lapsi tietää, että aikuinen ei ole valmis yhtään tulemaan vastaan, lapsi ei edes yritä hillitä itseään. Iän myötä räjähtely ei helpotu, vaan pahenee. Lapsen ja aikuisen välinen suhde on ihmissuhde, jossa pätevät samat lainalaisuudet kuin muihinkin ihmissuhteisiin.

Paljon tärkeämpää olisikin tuoda esiin, että pelkkä rajojen pitäminen ei riitä mihinkään. Tarvitaan myös herkkyyttä tunnistaa, milloin lapsi vain testaa rajoja, milloin on kyse jostain muusta, milloin kannattaa joustaa, milloin taas ei. Ja miten aikuinen voi joustaa niin, että kuitenkin pitää kiinni siitä, mistä on oikeasti pidettävä kiinni? Toiset ihmiset, niin lapset kuin aikuisetkin, nauttivat yllätyksistä ja uusista tilanteista. Toiset taas haluavat, että kaikki tehdään aina samalla, "oikealla", tavalla, sekä kunnon perustelut, jos toimitaankin toisin. Kun lapsi kasvaa, ymmärryskin kasvaa: silloin asioita voi pohjustaa puhumalla, luoda uusia toimintamalleja, esimerkiksi toisen sille, kun illalla on menoa ja toisen sille, kun ei ole.

On muuten tosi ärsyttävää, jos mies vie auton talliin silloin, kun illalla on menoa. Ei niin kuulu tehdä!

4 kommenttia:

  1. AAMEN, tätä minäkin tarkoitan kun en jaksa sitä jatkuvaa rajojen tärkeyden korostamista. Etenkään kun en oikein ymmärrä mitä ne rajat konkreettisesti tarkoittavat. Kait meilläkin niitä on omiksi tarpeiksi kun arki jotenkin rullaa ja lapset kasvavat sinne päin kunnon kansalaisiksi, mutta en ole vuosiin kyllä tiedostanut millaisilla "rajoilla" milloinkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Olen monta kertaa sanonut, ettei minulla ole tavoitteena kasvattaa lapsistani tottelevaisia lapsia, vaan elämässä pärjääviä aikuisia. ;)

      Poista
  2. Mä olen ihan täsmälleen samaa mieltä sun kanssa! Rajoista nimenomaan puhutaan, mutta ei siitä aivan kaikesta muusta, mikä on paljon tärkeämpää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rajat on niin tavattoman helppo ratkaisu... ja toisaalta puhe rajoista on aivan tyhjää täynnä.

      Poista