Eppäs saa mua kiinni!

Kun Sähikäinen oli vuoden ja Tarkkailija neljän ja kun kävin sanomassa Tarkkailijalle, että kohta lähdetään, Sähikäinen ryntäsi heti ovelle. Siinä meni sitten oma aikansa, että Tarkkailija sai palikat päässään sellaiseen järjestykseen, että myös lähdettiin. Tätä sanotaan siirtymätilanteiden vaikeudeksi ja sitä on todella vaikea selittää sellaiselle, jonka lapsille siirtymätilanteet eivät ole vaikeita. Lähes jokainen lapsi vetkuttaa lähdössä, mutta siirtymätilanteiden vaikeudessa on kyse ihan muusta. Lapsi ei yksinkertaisesti kykene lähtemään liikkeelle. Yhtä kaikki, kun Sähikäinen oli kolmen ja Tarkkailija kuuden, Sähikäinen oli jo oppinut, että siitä kun äiti alkaa puhua lähtemisestä, menee varsin pitkään ennen kuin oikeasti lähdetään.

Lapset ottavat aina isommistaan mallia, niin hyvässä kuin pahassa. Tarkkailija on vuosien mittaan kehittänyt lukuisia tapoja hidastaa, jos ollaan tekemässä lähtöä liian nopsaan. Pitää ensin tehdä sitä, tätä ja tuota. Ja mitä Tarkkailija edellä, sitä Sähikäinen perässä. Ainoalla erotuksella, että Sähikäisen sai ja saa irrottautumaan näistä hurjan tärkeistä jutuista, Tarkkailijan kanssa se oli yksinkertaisesti mahdotonta. Nykyään päiväkodista haettaessa Sähikäinen ei pelkästään vetkuttele. Hän aloittaa "Eppäs saa mua kiinni" -leikin. Huolestuisin, ellen olisi kokenut pahempaakin.

Kun kasvaa erityislapsen tai -lasten kanssa, nuorempana sisaruksena tai nuorempana päiväkotikaverina, sitä omaksuu väistämättä sellaisia tapoja, mitä muuten ei omaksuisi. Tarkkailijalla on omat oikkunsa, joiden vuoksi hän saa erityiskohtelua. Hänen kanssaan siirtymätilanteet ennakoidaan ja jos hänellä jumittaa, aikuinen tulee ja auttaa jumin yli. Nuorempi lapsi huomaa, miten saa huomiota ja alkaa matkia. Tässä pitää aikuisen olla tarkkana. Milloin vetkuttelun takana on oikea syy, milloin lapsesta on vain kiva vetkuttaa, juosta pakoon ja saada aikuisen huomio itselleen.

Moni erityislapsen äiti turhautuu, kun hänen lapsensa käytöstä pidetään vain huomiohakuisuutena. Kun ei se sitä ole. Mutta menee tämä toisinkin päin. Joskus nepsyilyltä vaikuttava käytös on vain huomiohakuisuutta. Omasta lapsesta on helppo huomata, milloin hän on tosissaan, milloin taas hän vain hakee huomiota. Vieraamman aikuisen, edes tutun työntekijän, on tätä paljon vaikeampi nähdä. Yhtä turhauttavaa on, jos tavallisen lapsen tavanomaisesta temputuksesta tehdään isompaa ongelmaa kuin se on. Jos asioista tehdään liian vaikeita.

Huomiohakuisuus itsessään on ihan ymmärrettävää. Esimerkiksi Sähikäisen nykyisen ryhmän neljästä työntekijästä laskennallisesti yksi (ja yksi seitsemäsosa) on tukilapsia varten. Loput työntekijät ovat viittä erityislasta varten. Vaikka tukea tarvitsevien lasten tukeminen hoidettaisiin kuinka hienovaraisesti hyvänsä ja vaikka kaikki aikuiset olisivat kaikkia lapsia varten, niin ei lapselta jää huomaamatta, että toiset lapset saavat enemmän työntekijöiden aikaa ja huomiota kuin toiset ja että se liittyy jotenkin lasten käytökseen.

Yhtä kaikki, kun Sähikäinen aloittaa päiväkodilla "eppäs saa mua kiinni" -leikin, en jaksa hermostua. Tarkkailijankin kanssa lähdöt ovat jo paljon helpompia mitä ne pahimmillaan olivat. Jo nyt Sähikäinen on huomannut, ettei "eppäs saa mua kiinni" -leikki ole kivaa, kun äiti ei lähde leikkiin mukaan. Niinpä parin juoksukierroksen ja muutaman mäenlaskun jälkeen Sähikäinen on yleensä valmis lähtemään. Melkein käskemättä.