3. joulukuuta 2014

Naiselle rajat

Hesari otsikoi tänään provosoivasti. Psykologi kehotti miehiä pistämään naisilleen rajat. Sisäinen feministini huutaa... mutta kun se psykologi taitaa olla ihan oikeassa. En pystyisi jakamaan elämääni nössön miehen kanssa. Seurusteluntapaiset loppuivat lyhyeen aina, kun huomasin miehen seisovan asennossa, jos vähänkin ärähdin. Sitten kohtasin lasteni isän.

Olin jo lapsena ajatellut, että voi mennä pitkään ennen kuin kumppanin löydän, koska tarvitsen miehen, josta on minulle vastusta. Näinhän siinä sitten kävikin. Yksi asia vain jäi tuolloin tajuamatta: kun kaksi pahapäistä ihmistä avioituu ja saa lapsia, niin eivät ne lapsetkaan mitään nössöjä ole. Tarkkailija on tietysti omaa luokkaansa, mutta ei tuo Sähikäinen jää pahapäisyydessä veljestään.

Täällä asuu nykyään neljä ihmistä, jotka vuoroon rajoittavat toisiaan. Eikä se ole pelkästään huono asia. Joskus muinoin kun minulla oli aamusta päiväkodilla jotain sanottavaa työntekijöille, Tarkkailija teki erinomaisen selväksi, että äiti voisikin lähteä töihin siitä mussuttamasta. Sama toistui tänä syksynä. Tällä kertaa Sähikäinen oli sitä mieltä, että aamupuuron syöminen on hänen ja päiväkodin tätien välinen asia, äiti ei siihen puutu. Sähikäinen otti minua kädestä ja saattoi eteiseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti