Voisko joku suomentaa

Kun minulla oli vielä aikaa omille harrastuksille, aloitin työväenopistossa saksan opiskelun. Jatkoin sitä viisi ja puoli vuotta - siihen saakka, kun lasten harrastukset täyttivät illat. Kimmoke lähteä saksaa opiskelemaan tuli työmatkalla. Yritä siinä nyt olla vakavastiotettava asiantuntija, jos joudut ravintolassa kysymään, mitä ruokalistassa oikein lukee. Työasiat hoidettiin kyllä englanniksi, mutta kaikki muu. Lupasin viedä Tarkkailijan Saksan Legolandiin, jos hän ottaa A1-kieleksi saksan. Nyt piti lupaus lunastaa.

Reissun lopulla Tarkkailija luetteli oppimiaan sanoja. Oli "Eingang", "Ausgang" ja "Nur Ausgang". Oli myös "Ausfahrt". Oli jäätelökioskilla opitut "Himbeere" ja "Erdbeere" sekä tietysti "Apfel". Minä yritin koko ajan muistaa, että Tarkkailija ei osaa sanaakaan englantia eikä hän tunnista ainuttakaan saksan sanaa siitä, että se on samantapainen kuin englannissa. Hänelle omena oli yhtä uusi sana kuin vadelma.

Minä taas huomasin, että saksankielinen ruokalista ei enää aiheuta akuuttia ahdistusta. Osasin tarvittaessa jopa tilata ruokani saksaksi saksankieliseltä listalta ja pyytää sitä mineraalivesiomenamehua, mitä ei muualla saa. Muutaman kerran jätin kertomatta, että en oikeastaan osaa saksaa ja sain opastuksesta tolkkua. Kriittisimmät asiat, kuten turvatarkastus lentokentällä, tuli ilman muuta hoidettua englanniksi.

Oikeastaan isoin ero peruskoulun ja työväenopiston kielenopetuksen välillä on siinä, että sen minkä Tarkkailija osaa, hän osaa oikeastaan minua paremmin. Minulla taas on melko laaja passiivinen sanavarasto ja kieliopistakin joku taju. Se on tietysti selvä asia, että vain minä uskallan puhua. Tarkkailijalle tuumasin, että taisin olla 17-vuotias ennen kuin uskaltauduin ulkomailla puhumaan vierasta kieltä.