Olen vuosikausia yrittänyt päästä "vois ne muutkin" -ajattelusta eroon. Kun tähän partioon kuuluu se vapaaehtoisuus. Se meinaa sitä, että toiset ovat aktiivisempia kuin toiset. Elämäntilanteet, kiinnnostukset ja prioriteetit vaihtelevat. Sen sijaan, että mietitään, ketkä kaikki puuttuvat, on parempi olla kiitollinen niistä, jotka ovat kerinneet mukaan. Tänäänkin tutustuin taas uuteen ihmiseen, jonka nimen olin kyllä kuullut usein mainittavan.
Vaikka partiossa usein touhutaan pienellä porukalla, touhuavien ihmisten kokonaismäärä ei ole ollenkaan pieni. He vain tekevät eri aikoihin, eri paikoissa, eri juttuja. Nyt aktiiviset ihmiset siirtyvät vuorostaan taustalle ja uusia tulee tilalle. Sitten on tietysti ne muutamat jäärät, minä mukaan laskettuna, jotka eivät lähde oikein kulumallakaan. Vaikka nytkin tuntuu siltä, että voisi sitä aktiivista porukkaa olla enemmänkin, niin on meidän lippukuntaamme paljon pienemmälläkin porukalla pyöritetty.
Kiitos että jaat mielipiteeni (Tai ainakin koin niin). Meillä lippukunnassa on ollut pitkään sellainen käytäntö että lippukunnan itse järjestämät viikonloppuretket ja leirit ovat ilmaisia, liäsksi on maksettu osallistumismaksut ja matkakulut kisoihin ja kursseille sekä tuettu osallistumismaksuja piirin tapahtumiin ja leireille. Tämän on mahdollistanut kaupungin ja seurakunnan avustukset mutta ennenkaikkea talkootyöhön perustuva oma varainhankinta.
VastaaPoistaNyt kuitenkin lippukunnanjohtaja ja rahastonhoitaja ovat ottaneet sellaisen linjan että tasapuolisuuden nimissä vain varainkeruuseen osallistuville lapsille kuuluu nämä etuudet ja muiden koteihin lähetetään lasku.
Omasta mielestäni Partion tehtävä on opettaa siihen että yhdessä kerätään varoja YHTEISEEN toimintaan, eikä niin että kerään varoja jotta itse hyötyisin. Eikä varsinkaan että voin välttyä ei niin mukavalta tekemiseltä sillä että vanhemmat maksaa.
Muistakaa sitten ilmoittaa verottajalle, koska työtä tekemällä alennuksista pitää maksaa veroa.
Poista