Katso ihmistä

"Tavanomainen Messiaskohtalo, koska hän oli rohkeimpana ottanut yhteisen tehtävän suorittaakseen, sillä valitus ei ollut henkilökohtainen, vaan kaikki olivat häntä siihen kehotelleet", kuvasi Väinö Linna miestä, jolle lyötiin sellainen rätinki eteen, jolla todistettiin, ettei hänellä voi olla nälkä. Kaverini taas joskus vuosituhannen vaihteen tietämillä kertoi vähän erikoisesta kokemuksesta, kun seurakuntayhtymään haettiin uutta partiotyöntekijää. Yksi kysymys haastattelussa kun oli ollut, kokeeko hakija isän vai pojan läheisemmäksi. Mietin tuolloin itsekseni, että vastaisin epäröimättä isän, mutta nyt pääsiäisen alla Herran vuonna 2026 tuntuu poika läheiseltä.

Nyt on menossa viimein vuosi luottamushenkilönä seurakunnassa. Olen saanut aika monta asiaa maaliin ja muutama on vielä työn alla. Pääpaino on ollut partiossa ja partiolaiset ovat kyllä varsin epäkiitollista sakkia. Kriittisyys on hyvästä, mutta joku roti sitä pitäisi olla selkäsaunassakin. Kun tässä yrittää parhaansa mukaan pitää huolta siitä, ettei partioon kohdistuisi mitään kohtuuttomia säästöjä ja että muiden säästöjen vaikutusta vähän pehmennettäisiin, niin ei jaksaisi jatkuvaa mussutusta.

Vaikka osaanhan sitä minäkin mussuttaa. Olenhan partiolainen ja vielä jonkin sortin insinörtti. Juuri eilen aamulla palaveerattiin kolmeen pekkaan töissä. Kaksi meistä oli ollut tapaamisessa. Puitiin tapaamisen satoa kolmannen kanssa. Aika paljon tuli kehitysehdotuksia. Itsekin nähtiin, että kyllä tässä tekemistä riittää. Siitä riitti jutun juurta. Kolmas sanoi, että oli kuullut tapaamisen sujuneen tosi hyvin, mutta kun meitä kuuntelee... Joo, menihän se tosi hyvin, mutta se nyt oli odotettavissa. Tiesimme oikein hyvin tehneemme erinomaista työtä, mutta se riittää vain tähän saakka. Nyt on katsottava eteen- eikä taaksepäin.

Tajusin yhtäkkiä, että tämähän se selittääkin. Olin vuosia ihmetellyt, miksi yksi ihminen tuntuu tosi herkästi ärtyvän puheistani. Me työskennellään ihan eri aloilla. Vaikka töissä ei ole miestä eikä naista, vaan ollaan kaikki tekniikan ammattilaisia, niin työpaikan ulkopuolella minua arvioidaan naisena. Ja tämä yhteiskunta nyt vain sietää miehiltä kriittisempää puhetapaa ja kulmikkaampaa käytöstä kuin naisilta. Minun silmissäni keskustelukumppanini oli samanlainen korkeasti koulutettu oman alansa huipputekijä, mitä työkaverinikin ovat. En tuntenut tarvetta pehmentää puheitani siihen tapaan kuin tehdään, jos keskustelukumppani ei ole vertainen. Tuumasin, että pitäisi varmaan joskus muistaa kehuakin.

Kun tästä oli selvitty, tuli seuraava. Tarvitsin neuvoja luotettavalta ihmiseltä, joka ei ole liian läheinen. Näin tapahtui. Sitten tapahtui jotain yllättävää. Tyyppi sai kunnon kilarit, kun asian hoitaminen oli siirtymässä eteenpäin. Kun toinen on työroolissa ja toinen on vapaaehtoinen, tilanne ei ole millään lailla symmetrinen. Toinen voi avautua esimiehelleen, toinen vain ystävilleen. En tiedä, miten ihmiset yleensä reagoivat, kun joku alkaa kiukuta eivätkä keskusteluyritykset johda mihinkään, mutta minä otin puhelimessa nyökkylinjan, soitin puhelun jälkeen ensin yhdelle ja muutamaa tuntia myöhemmin vielä toiselle luotettavalle ystävälle.

Ja sitten tulikin jo seuraava. Viikon päästä on näillä näkymin viimeinen sellainen kokous kirkkovaltuutettuna, jossa jätän aloitteita. Pientä esimakua odotettavissa olevasta mussutuksesta sain jo, kun jaoin aloitteen tutuille partiotyöntekijöille. Mutta onneksi jaoin. Minulla oli nimittäin vanhentunutta tietoa ja sain sen korjattua aloitetekstiin. Jotkin kommentit vain pistivät miettimään, että ovatko nämä koskaan kuulleet minun istuvan kokouksissa päättämässä rahankäytöstä. Toki yleensä asiat päätetään esityksen mukaisesti, mutta kyllä tässä roolissa saa aika realistisen kuvan siitä, missä mennään.

Nämä tällaiset ovat pieniä juttuja, mutta uuvuttavat ne silti. Ja ne on aina partioon liittyviä juttuja, joista tulee mussutusta. En ole siinä millään lailla enää omalla asiallani. Yritän ajaa ihan yhteistä etua. Seurakunnassa nuorisotyö on hyvissä käsissä. Partionkin osalta perusasiat ovat kunnossa. Tulevaisuuskin on turvattu, kun kolme ihmistä tekee partiotyötä eikä kaikki ole yhden ihmisen varassa. Olen silti tullut valituksi nimenomaa partiolaisten ja oman asuinalueeni asukkaiden äänillä. Tehtäväni on tuoda esiin tätä näkökulmaa.

Joku joskus totesi, ettei kyllä kukaan ole profeetta omalla maallaan. Aika epäkiitollista porukkaa hänkin palveli. Yksi kymmenestä muisti kiittää ja tiukassa paikassa kaikki katosivat ennen kuin kukko kolmasti lauloi. Pieniähän nämä minun murheeni siis ovat, mutta sanat "meidän kipumme hän kärsi", tuntuvat silti jotenkin lohdullisilta.