Pitäisikö tuohon luottaa?

Voisiko kuvitella, että jonkun firman toimitusjohtaja kulkisi maailmalla julistamassa tuotteista reklamoiville asiakkaille, että kyllä meidän insinöörimme varmasti tekevät parhaansa, että hän antaa siitä sanansa ja että insinööreille tulee paha mieli, jos heidän työtään noin arvostellaan? Ei tietenkään. Tällaista puhetta ei kuulla liikemaailmassa. Siellä todetaan, että tilanne on vielä hyvä, jos asiakkaat huutavat ja valittavat ja että heitä pitää kuunnella ennen kuin he ovat entisiä asiakkaita. Tällaista puhetta kuulee vain rehtoreilta, päiväkotien johtajilta ja muilta kasvatusalalla esimiestehtävissä toimivilta. Harrastustenohjaajat tai esimerkiksi lippukunnanjohtajat eivät voi puhua näin. Tai voivat toki, mutta silloin lapsille etsitään yleensä uusi harrastus.

Kaikki varmasti ovat siitä samaa mieltä, että aikuisten, vanhempien ja ammattilaisten, välinen luottamus on tärkeää. Ongelmallista on, että liian moni kasvatusalan ammattilainen ei tiedosta sitä, että työntekijän vastuulla on huolehtia siitä, että luottamus säilyy. Kerran menetettyä luottamusta on vaikea saada takaisin. Minä en enää luota kuin niihin ammattilaisiin, jotka ovat osoittautuneet luottamuksen arvoisiksi. Tiedän jopa hetken, jolloin luottamus särkyi. Se tapahtui silloin, kun kelto ei tehnyt virkavirhettä, muttei kyllä juuri muutakaan. Pystyn luottamaan yksittäisiin työntekijöihin, mutta vasta sitten, kun olen jollain tasolla tutustunut heihin. Jos koulusta kuuluu jotain outoa, suojeluvaistot heräävät. Lapseni on kerran voinut huonosti, kun en huomannut, miten häntä kohdeltiin. Toistamiseen niin ei saa käydä.

Kouluista kuuluu tasaista valitusta, että nykyvanhemmat ovat hankalia, että he eivät luota opettajiin. Ennen maailmassa ensimmäisen luokan opettaja oli ensimmäinen kasvatusalan ammattilainen, jonka perhe kohtasi. Näin ei ole enää. Nykylapset ovat olleet vuosia päivähoidossa ennen kuin tulevat kouluun. Päivähoidon laatu vaihtelee luvattoman paljon, sanovat jopa kasvatusalan ammattilaiset. Siinä missä jollakin perheellä on vain hyviä kokemuksia, toinen perhe on joutunut pettymään usein. En millään usko, että olen ensimmäinen äiti, jonka luottamus ammattilaisiin on särkynyt jo ennen kuin lapsi aloittaa koulun. Luottamus kouluun ei jollain rehtorin vanhempainillassa antamalla mahtikäskyllä synny. Se ei synny sillä, että minulle kerrotaan, kuinka tärkeä juttu se luottamus on. Luottamuksen syntyminen vaatii koululta tekoja.