Pystyt parempaan

Kun olin nuori nippanappa parikymppinen partiojohtaja, johdin toista kertaa elämässäni lippukunnan kesäleirin. Se meni paljon paremmin kuin edellinen kesäleiri, jonka johdin heti 18-vuotiaana. Olin oikein tyytyväinen leiriin, paitsi erääseen öiseen rinkkojensiirtelyepisodiin. Seuraavana maanantaina lippukunnan johtajisto kokoontui. Puhuttiin leiristä, mitä kaikkea olisi voinut tehdä paremmin. Puhetta riitti. Joku huomasi, että naamani alkoi mustua. Tämä sanoi, että oli se oikein hyvä leiri, mutta aina voi parantaa.

Niinpä. Aina voi parantaa. Olen tuon kerran jälkeen johtanut aika monta kesäleiriä, viimeisen kymmenkunta vuotta sitten. Jokaista leiriä tehdessä pistin paremmaksi. Ainakin joissakin suhteissa. Kerran hyvin hoidetut asiat taas saattoivat mennä vähän huonommin. Nykyään taidan vähän turhankin usein suunnittelukokouksissa muistella, mikä milloinkin on mennyt milläkin tavalla pieleen. Hyviä reissuja ne ovat olleet, mutta aina voi parantaa ja joskus voi oppia muidenkin virheistä, ei pelkästään omista.

On pelottavaa, jos joku pääsee työssään tai harrastuksessaan sellaiseen asemaan, ettei kukaan enää sano "pystyt parempaan". Että on jo suurin ja kaunein, muuten vain huippu. Huipulta johtaa monta helppoa tietä alas, mutta huipulla pysyminen vaatii työtä. Sitä, ettei luule itsestään liikoja, vaan on aina valmis parantamaan ja ottamaan vastaan palautetta. Kun Tarkkailija aikoinaan aloitti integroidussa erityisryhmässä, ensivaikutelmani ryhmästä oli, että se on ihan huippu. Kun Sähikäinen aloitti, se oli vielä parempi. Edelleen huipulla.