10. syyskuuta 2013

Ei ymmärrä

Toisten perheiden ratkaisuja on joskus vaikea ymmärtää. Yksi ei ymmärrä, miksi joku vie isomman lapsen päiväkotiin, vaikka on itse vauvan kanssa kotona, toinen ei ymmärrä, miten joku raatsii viedä yksivuotiaan päiväkotiin. Minä taas en ymmärrä, miten joku jaksaa olla vuosia lasten kanssa kotona tai miksi jotkut lapset viedään heinäkuussakin päiväkotiin, vaikkei ole ihan pakko. Kun olin vielä lapsi, minulle opetettiin, ettei pidä tuomita toista ennen kuin on kulkenut vuoden hänen saappaissaan. On helppo tehdä omasta elämästään normi, sulkea silmänsä siltä, miten erilaisia me ihmiset olemme. Asiat harvoin ovat ihan sitä, miltä ne näyttävät.

Meillä kaikilla on kova tarve ymmärtää. Jos jotain ei ymmärrä, sen täytyy olla väärin. Siksi meillä kaikilla on myöskin hurja tarve tulla ymmärretyiksi, selitellä valintojamme, hakea hyväksyntää. Elämä olisi paljon helpompaa, jos voisi todeta, että maailmassa on paljon asioita, joita ei ymmärrä. Ja ettei kaikkea tarvitsekaan ymmärtää. Että oudolta vaikuttavan valinnan takana voi olla ihan hyvä syy. Ei epätavallisia valintoja tekevien ihmisten pitäisi joutua avaamaan koko elämäänsä saadakseen hyväksyntää.

Yhteiskunta ohjaa ihmisten valintoja. Kun minä synnyin äitiyslomat olivat lyhyitä ja suuret ikäluokat synnyttivät pienet ikäluokat. Nyt lasten kanssa voi jäädä kolmeksikin vuodeksi kotiin ja toisaalta lapsen saa halutessaan päiväkotiin vaikka kokopäivähoitoon. Syntyvyys on ollut verrattain korkea. Lasten ikäero on usein sen verran alle kolme vuotta, että perhevapaa jatkuu katkoitta ja että äiti saa myös toisesta lapsesta aluksi ansiosidonnaista päivärahaa, vaikkei olisi ollut lasten välissä töissä. Moni myös uskaltaa tehdä sen toisen tai kolmannenkin lapsen, kun tietää, että isommat lapset saa selityksittä hoitoon, jos kotona tilanne räjähtää käsiin. Veikkaankin, että nämä viimeisimmät rakenneuudistukset näkyvät paitsi naisten työllisyysasteessa ja päiväkotien täyttöasteessa, myös syntyvyydessä.

Oikeastaan ainoa hyvä syy selitellä omien valintojen taustoja on se, että pyrkii vaikuttamaan poliittisiin päätöksiin. Vain se, joka ymmärtää myös muita kuin omia valintoja, pystyy tekemään hyviä päätöksiä. Huonoilla päätöksillä voi olla yllättäviä seurauksia. Itse epäilen, että ainakin kokopäivähoitoa tullaan järjestämään lastensuojelun tukitoimena paljon enemmän kuin nyt järjestetään, kun kokopäivähoidolle ei missään tilanteessa tarvitse olla papereihin kirjattua syytä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti