20. marraskuuta 2013

Jos lapset päättää asioista vois

Kun Tarkkailija oli pieni taapero, täytyi valita hyvin tarkkaan, mistä asioista hänen kanssaan kannattaa lähteä vääntämään. Päiväkodissa oli selvästikin kiinnitetty huomiota siihen, että annoin Tarkkailijan pitää päänsä sellaisissa asioissa, missä moni muu äiti ei olisi antanut. Pari hoitajaa sanoi hyvin herkästi: "aikuinen päättää". Kun hän sitten oli isompi, niin hän aina lasten oikeuksien päivän jälkeen lauloi päiväkodissa oppimaansa laulua: "Jos lapset päättää asioista, vois, niin parempi tää maailmamme ois..." Kun sen ensimmäisen kerran kuulin, niin siinä olikin sitten ilmeessä pitämistä.

Molemmat ajatukset: se, että aikuinen päättää ja se, että lapset päätöksillään tekisivät maailmasta paremman paikan elää, perustuu vinoutuneeseen käsitykseen lapsista. Ensimmäisessä tapauksessa lapsia pidetään pieninä villi-ihmisinä, toisessa pikkuenkeleinä. Tosiasiassa lapset ovat ihmisiä, siinä missä aikuisetkin. He ovat vain kehittymättömämpiä.

Tarkkailijalle on edelleen hyvin tärkeää tietää, missä mennään. Jos unohdan partiossa kertoa alussa selkeästi, mitä tänään tehdään ja missä järjestyksessä, niin siitä ei hyvää seuraa. Jos muuten illalla on ohjelmassa jotain erikoisempaa, siitä on parasta puhua viimeistään aamulla. Kun Tarkkailija oli taapero, tämäntyyppinen ennakointi oli aivan mahdotonta. Ei hänellä ymmärryskyky siihen riittänyt. Noihin aikoihin vanha nörttikaveri sanoi, että tämänikäinen lapsi kokee maailman varmaankin todella kaaoottisena paikkana. Se osui aika lailla nappiin. Siksi Tarkkailijan kanssa oli parempi vain luovia ellei tilanne muuta vaatinut. Yritin aina muistaa, mihin lapsen ymmärrys riittää, mihin ei. Aikuinen selittämässä omia aikataulujaan reippaasti alle kouluikäiselle, on aina jotenkin säälittävä näky. Nykyään Tarkkailijalla ymmärrys alkaa jo riittää, eikä jokainen yllättävä tilanne enää tiedä raivaria.

Kuvaavaa on, että joitakin vuosia sitten seurasin säätiedotuksia todella tarkasti, koska kaikki säästä riippuvat aktiviteetit, kuten uimareissut piti nekin ennakoida. Enää ei tarvitse, jos kyse on jostain mieluisasta. Kun tällaisen lapsen kanssa elää, aikuinen tekee kyllä kaikki isommat päätökset, mutta pikku asioissa ja yllättävissä tilanteissa on parempi antaa lapsen toimia niin kuin hän on ajatellut toimia. Jos ei edes yritä sellaisia asioita päättää, ei tarvitse myöskään menettää auktoriteettiaan antamalla periksi. Minä koin "aikuinen päättää" -hokeman lähinnä oman arvostelukykyni vähättelyksi. Muutaman kerran ollessani kahden vaiheilla annoin Tarkkailijan pitää päänsä, jos siihen viereen tultiin sönkkäämään.

Jokainen lapsia seurannut tietää vallan mainiosti, että maailma ei muuttuisi yhtään paremmaksi, jos lapset saisivat asioista päättää tai ottaa vallan. Pieni lapsi vasta opettelee empatiakykyä ja itsehillintää. Lasten maailma on hyvin julma ja aikuisten tehtävänä on opettaa, miten sitä toisten ihmisten kanssa ollaan ja eletään. Väitetään, että ihminen olisi väkivaltaisimmillaan parivuotiaana. Vähän isompana alkavat sanat riitää, mutta niilläkin pystyy satuttamaan. Sähikäisen kanssa on jännä seurata, miten tyttö oppii sosiaalisen pelin säännöt monia poikia nopeammin. Muutaman kerran hän on jo päiväkodissa jäänyt kiinni siitä, että on ensin härnännyt poikia ja sitten mennyt valittamaan, kuinka nämä lyövät tai heittävät hiekkaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti