17. marraskuuta 2013

Mihin sitä konttauskypärää tarvitaan?

Tarkkailija sai ihan pienenä vauvana lahjaksi konttauskypärän. Olin joskus ajatellut, että se nyt on viimeinen esine, mitä meidän lapsellemme hankitaan. Sattumoisin olin ihan oikeassa. Tarkkailija alkoi ryömiä vasta yhdeksänkuisena ja otti ensiasekelensa puolitoistavuotiaana. Hän osasi aina varoa päätään. Sähikäinenkin kerkesi yli yksivuotiaaksi ennen kuin käveli ja yhtä turhalta konttauskypärä hänenkin kohdallaan tuntui. En silti enää pidä konttauskypärää turhakkeena.

Tunnen yhden muksun, jonka vanhemmat pitivät kypärää tarpeellisena. Muksu oli kuulemma lyömässä päätään koko ajan. En tiedä, onko asioilla yhteyttä, mutta sama vekara on nyt koulussa erityisluokalla. Netissä on myös tullut vastaan äitejä, joiden muksut ovat jo ottaneet ensiaskeliaan siinä iässä, kun Tarkkailija vasta alkoi ryömiä. Lapsi ei osannut ollenkaan varoa, vaan löi päätään milloin mihinkin eikä oppinut siitä mitään.

On helppo sanoa, että jos lapselle pistää konttauskypärän päähän, hän ei ikinä opi varomaan päätään. Ei se ihan niinkään mene. Osalla lapsista nyt vain motoriikka kehittyy järjenjuoksua huomattavasti nopsemmin. Heillä ei aluksi ymmärrys riitä yhdistämään omaa kohellustaan siihen, että nyt sattuu ja että pitäisi vähän varoa. Silloin aikuisen tehtävä on suojella lasta kunnes lapsella ymmärrys hiukan kasvaa. Tällainen vikkeläliikkeinen vekara kerkiää vielä isompanakin lyömään päänsä tai putoamaan puusta ihan riittävän monta kertaa, kun Tarkkailijan kaltainen varovaisempi vekara pysyy tukevasti maan tasalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti