24. tammikuuta 2014

En minä haluaisikaan

Meillä on eletetty jännittäviä aikoja. Viikko sitten Tarkkailija kävi musiikkipainotuksen soveltuvuuskokeessa ja nyt tuli tulokset. Tarkkailija pääsi toivomaansa kouluun. Niin hän sanoi puhelimessa papalleen. Meille hän antoi tuloksia odoteltaessa ymmärtää, ettei kyllä mitenkään haluaisi vaihtaa koulua. Että hän käy soveltuvuuskokeessa ihan vain katsomassa, pääsisikö hän musiikkipainotukseen. Että onko se vain äiti, joka pitää häntä musikaalisena vai onko hän oikeasti musikaalinen. Kun sitten tulokset tulivat, niin empiminen jatkui vielä.

Tässä on jotain tuttua. Kun odotan ja toivon jotain kovasti, niin en oikein kestä siihen liittyvää epävarmuutta. Täytyy vakuuttaa itselleen, että ei sitä oikeasti haluaisikaan, että pystyy odottamaan ja kestää mahdolliset pettymykset. Tässä oli muutama itkukohtaus jo nähty siitä, kuinka Tarkkailija ei musiikkipainotukseen halua. Kun sitten hyväksymiskirjeen luin, Tarkkailijan käytös yllätti. Hän oli niin riemuissaan, että melkein leijaili. Seuraavana aamuna hän ei ollut enää yhtä varma, haluaako.

Tarkkailijalla on kyllä ihan oikea huoli. Hänen paras kaverinsa jää nykyiseen kouluun ja hän on hidas löytämään uusia kavereita. Seurakunnan lapsikuorossa on vain tyttöjä. Musiikkipainotuksen soveltuvuuskokeeseen lähti samasta koulusta vain tyttöjä. Soveltuvuuskokeeseen samassa ryhmässä osallistui vain tyttöjä. Kävin koulun nettisivuilta katsomassa, että kyllä jokaisella musiikkiluokalla on vähintään viisi poikaa, mutta tiesin, etteivät äidin "kyllä sinne varmasti poikiakin tulee" -vakuuttelut riitä mihinkään. Tarkkailijan on tiedettävä, miten asia on eikä mitä äiti arvelee.

Ei kun ottamaan yhteyttä tulevan koulun rehtoriin. Tämä vastasi nopeasti ja osasi asetella sanansa juuri oikein. Vaikka minä tiesin, että soveltuvuuskoe järjestettiin useammassa ryhmässä, niin Tarkkailija ei sitä tiennyt ennen kuin rehtori sen hänelle kertoi. Luokalle on tulossa useita poikia, tiedämme nyt hyväksyttyjen lukumäärän tarkasti. Kun viestin Tarkkailijalle näytin, hän antoi minulle heti luvan ottaa paikan vastaan. Näin tapahtui.

1 kommentti:

  1. Onnea! Me käytiin ensin koko perhe päiväkodissa katsomassa, että siellä varmasti on saman ikäisiä poikia. Vasta sitten varmistettiin paikka. Ja olihan siellä :)

    VastaaPoista