Ajatus Tarkkailijasta istumassa kiltisti pulpetissa ei tunnu luonnottomalta. Tarkkailija nostettiin päiväkodissa jalustalle. Yksi hoitaja oikein sanoi, että jos kaikki lapset olisivat hänen laisiaan, niin hänen työnsä olisi helppoa. Moni tuntui ajattelevan hänen laillaan. Oikeastaan vasta luokanopettaja on nähnyt Tarkkailijan sellaisena kuin hän oikeasti on. Niin kiltti ja hyvinkäyttäytyvä kuin hän onkin, hänestä ei ole esikuvaksi muille pojille. Vilkkaat ja ehtiväiset poikalapset saavat olla vilkkaita ja ehtiväisiä. Tarkkailijankin on hyvä joissakin asioissa ottaa heistä mallia.
Kun poikalauma liikkuu, niin sattuu ja tapahtuu. Kun kaikki ovat mukana eikä kukaan yritä tosissaan toisia vahingoittaa, aikuisten tehtävä on lähinnä toppuutella ja valvoa, ettei meno mene liian villiksi. Ja kun se menee niin... se ei ole kiusaamista. Se on vahinko. Se on oppimistilanne. Joku raja täytyy tietenkin pistää sille, miten isot haaverit ovat oppimistilanteita ja mitä pitää tosissaan varoa. Yhtä kaikki, kun sattuu ja tapahtuu, niin asia pitää käsitellä heti. Poikalaumat eivät ole etäohjattavia, vaan koulussa se on opettaja, harrastuksissa ohjaaja, partiossa johtaja, joka hoitaa ne tilanteet, jotka vaativat aikuisen puuttumista. Ja kertoo vanhemmille, että ei tässä mitään kummempaa, pojat ovat poikia.
Sisäinen feministini käskee kommentoimaan, että entäs tytöt. Pitääkö heidän istua sitten kiltisti paikallaan, kun pojat remuavat? Ei pidä. Siinä missä Tarkkailija saa olla omanlaisensa poika, saa Sähikäinen puolestaan olla omanlaisensa tyttö. Kun sanon, ettei Tarkkailija oikein luokan pallonpotkijoiden seurassa viihdy, muistan aina jatkaa, ettei minulla mitään jalkapalloa vastaan sinällään ole: keväällä Sähikäisen harrastuksiin lisätään jalkapallo. Siinä missä Tarkkailija lauloi ennen kuin puhui, Sähikäinen potki palloa ennen kuin käveli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti