18. helmikuuta 2014

Pojat on poikia

Selvittelin partiossa kiusaamistapausta. Tässä yhteydessä tuli sitten juteltua vähän enemmänkin vanhempien kanssa. Kävi ilmi, että koulussa oli sanottu kiusaamiseksi sitä, kun kaverusten leikki välitunnilla menee liian rajuksi ja lopulta joku itkee. Veikin sitten hetken aikaa saada vanhemmat uskomaan, että tällä kertaa on ihan oikeasti kyse kiusaamisesta. Lapset kyllä tiesivät, mistä oli kysymys. Jos ennen kuitattiin pahatkin kiusaamiset sanomalla, että pojat ovat poikia, niin nyt on menty toiseen ääripäähän. Sitä ei sanota silloinkaan kuin pitäisi. Meilläkin on laumassa monta sellaista vekaraa, että ajatus heistä istumassa kiltisti pulpetissa tuntuu ihan luonnottomalta.

Ajatus Tarkkailijasta istumassa kiltisti pulpetissa ei tunnu luonnottomalta. Tarkkailija nostettiin päiväkodissa jalustalle. Yksi hoitaja oikein sanoi, että jos kaikki lapset olisivat hänen laisiaan, niin hänen työnsä olisi helppoa. Moni tuntui ajattelevan hänen laillaan. Oikeastaan vasta luokanopettaja on nähnyt Tarkkailijan sellaisena kuin hän oikeasti on. Niin kiltti ja hyvinkäyttäytyvä kuin hän onkin, hänestä ei ole esikuvaksi muille pojille. Vilkkaat ja ehtiväiset poikalapset saavat olla vilkkaita ja ehtiväisiä. Tarkkailijankin on hyvä joissakin asioissa ottaa heistä mallia.

Kun poikalauma liikkuu, niin sattuu ja tapahtuu. Kun kaikki ovat mukana eikä kukaan yritä tosissaan toisia vahingoittaa, aikuisten tehtävä on lähinnä toppuutella ja valvoa, ettei meno mene liian villiksi. Ja kun se menee niin... se ei ole kiusaamista. Se on vahinko. Se on oppimistilanne. Joku raja täytyy tietenkin pistää sille, miten isot haaverit ovat oppimistilanteita ja mitä pitää tosissaan varoa. Yhtä kaikki, kun sattuu ja tapahtuu, niin asia pitää käsitellä heti. Poikalaumat eivät ole etäohjattavia, vaan koulussa se on opettaja, harrastuksissa ohjaaja, partiossa johtaja, joka hoitaa ne tilanteet, jotka vaativat aikuisen puuttumista. Ja kertoo vanhemmille, että ei tässä mitään kummempaa, pojat ovat poikia.

Sisäinen feministini käskee kommentoimaan, että entäs tytöt. Pitääkö heidän istua sitten kiltisti paikallaan, kun pojat remuavat? Ei pidä. Siinä missä Tarkkailija saa olla omanlaisensa poika, saa Sähikäinen puolestaan olla omanlaisensa tyttö. Kun sanon, ettei Tarkkailija oikein luokan pallonpotkijoiden seurassa viihdy, muistan aina jatkaa, ettei minulla mitään jalkapalloa vastaan sinällään ole: keväällä Sähikäisen harrastuksiin lisätään jalkapallo. Siinä missä Tarkkailija lauloi ennen kuin puhui, Sähikäinen potki palloa ennen kuin käveli.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti