21. syyskuuta 2014

Miten se nyt noin?

Juuri kun pääsin kehumasta uutta koulua, niin sitten... sitten vaihdoin pari viestiä Tarkkailijan uuden liikunnanopettajan kanssa. Tämä ei ollut keväällä mukana tiedonsiirtopalaverissa, mutta pyysin musiikkiluokan- ja erityisopettajia huolehtimaan, että hänellä on tiedossa ne asiat, joista siellä puhuttiin. Kuulin koululla, että liikuntatunneilla on mukana myös opettaja, jolla on erityisluokanopettajan pätevyys, vaikka hän nyt opettaakin tavallista luokkaa. Sitten Tarkkailija kertoi, että joku poika oli heittänyt häntä liikuntatunnilla kivellä, koska Tarkkailija oli tämän pojan mielestä juossut liian hitaasti. Olin heti yhteyksissä liikunnasta päävastuun ottaneeseen opettajaan.

Keskustelu lähti liikkeelle ihan asiallisesti. Kerroin viestissä, että Tarkkailijaa on kiusattu päiväkodin erityisryhmässä. Silloin meni tosi pitkään ennen kuin työntekijät kiusaamiseen puuttuivat, koska Tarkkailija ei valittanut vaan yritti sietää ja väistää. Sittenhän se hoidettiin oikeinkin hyvin. Sen jätin kertomatta, että elto oli aidosti hämmästyneen oloinen, kun aloin kysellä, saisinko Sähikäisen samaan ryhmään tukilapseksi. Ei tämän kiusaamisepisodin jääminen aluksi huomaamatta varmaankaan ollut hänen paras suorituksensa, mutta ajattelin, ettei hän kyllä toista kertaa anna kenenkään kiusata minun lastani.

Ensimmäisessä vastauksessa opettaja kertoi, ettei ollut huomannut koko tapausta, mutta oli muutamiin muihin kivenheittoihin puuttunut ja että oli hyvä, että tapaus tuli hänen tietoonsa. Hän kysyi myös, onko tietoa heittäjästä. Minä siihen, että Tarkkailija ei ihan oikeasti muista kivenheittäjän nimeä ja että tapauksesta on jo jokunen viikko. Jatkoin myös, että olen partiossa oppinut, että kiusaamisiin on helppo puuttua, kun tietää, mihin katsoo, mutta ongelmana on, että yleensä sitä ei tiedä ennen kuin tilanne on päässyt jo melko pahaksi ja että välillä on vaikea erottaa kiusaamista ja normaalia nujuamista toisistaan.

Opettaja vastasi tähän, että yritänkö hienovaraisesti vihjailla, että vikaa olisi hänen ammattitaidossaan. Raportoin tästä vastauksesta miehelleni Facebookissa ja kirjoitimme samanaikaisesti: "Voi hellanlettas!". Vastasin opettajalle, että en tietenkään. Minusta on ihan ymmärrettävää, että isosssa ryhmässä opettaja ei millään huomaa kaikkea, vaikka olisi kuinka pätevä. Tarkkailijaan kohdistunut kiusaaminen jäi päiväkodin erityisryhmässä työntekijöiltä huomaamatta, vaikka oli neljä työntekijää ja 12 lasta enkä silloinkaan ajatellut, että vika olisi ollut näiden työntekijöiden (elto, lto, hoitaja ja avustaja) ammattitaidossa.

Mitä vastaa opettaja? Hän kertoo minulle, koulutuksestaan ja valmennuskokemuksestaan. Ja jatkaa että hänestä on tärkeää, että opettaja ja vanhemmat puhuvat samasta asiasta.

Yritä tässä nyt sitten. Pitäisiköhän pyytää Tarkkailijan edellistä opettajaa juttelemaan tämän nykyisen kanssa? Hänellä oli liikuntatunneilla Tarkkailijan kanssa homma hallussa. Ja kun kummaltakaan ei tuo sähköinen asiointi minun kanssa oikein... saisivat toisiltaan vertaistukea.

2 kommenttia:

  1. Ehkä olisi parempi puhua kuin kirjoittaa tällaisessa tilanteessa, jos vain mahdollista.

    VastaaPoista
  2. Niinpä, ajattelin, että tämä olisi sen verran pieni asia, että sen pystyisi ihan kirjoittamalla hoitamaan. Ei sitten näemmä ollut.

    VastaaPoista