8. joulukuuta 2014

Laulelevat sulosti

Kun minä olin päiväkodissa, meillä oli hyvin, hyvin uskonnollinen lastentarhanopettaja. Hän luki aamupiirissä Kristityn vaellusta ja kertoi ruokailussa pelottavia tarinoita. Jokaisen tarinan pointti oli jotakuinkin, että jos uskot, niin pelastut, jos et, niin käy hyvin, hyvin huonosti. Kristityn vaellus ei todellakaan ole mikään kuusivuotiaille tarkoitettu kertomus ja tarina Lootin vaimon muuttumisesta suolapatsaaksi aiheutti painajaisia. Kaikeksi onneksi minulla on ollut paljon parempiakin kokemuksia kristityistä, mutta uskon, että nämä tällaiset opettajat ovat saaneet paljon pahaa aikaiseksi.

Muistan elävästi, kun minulle Tarkkailijan lastentarhanopettaja selitti päiväkodin uskontokasvatuksen perusteita ja pyysi lupaa osallisumiseen. Hän oli selvästikin hyvin hermostunut, vakuutteli, ettei päiväkodissa ole mitään paatoksellista uskonnollisuutta, vaan jotain ihan pientä vain. Tarkkailijalla oli tuolloin jo neljäs päiväkotivuosi alkamassa ja tokaisin siihen, että eihän teillä ole yhtään mitään uskontokasvatusta. Joulun vietostakin on karsittu kaikki vähänkin kristinuskoon viittaava pois. Laulusta "Joulupuu on rakennettu" laulettiin kaksi ensimmäistä säkeistöä, mutta kun piti jatkaa "Kiitos sulle Jeesuksemme", niin lapset puettiinkin possuiksi ja kuusen alla laulettiin sulosti: "Porsaita äidin oomme kaikki".

Tätä keskustelua on jatkettu monien tahojen kanssa. Tarkkailijan eskariopettajalle sanoin, että ystävissäni on aktiivisia vapaa-ajattelijoita, että heillä on omat tavoitteensa ja että vapaassa maassa saakin olla, mutta että tässä päiväkodissa he ovat tavoitteensa jo saavuttaneet. Yhdeksi seurakuntavaalien teemaksi otin päiväkodin uskontokasvatuksen tukemisen ja luulen saaneeni ainakin muutaman työntekijän äänen. Nykymaailmassa se ei enää mene niin, että seurakunnan varhaiskasvatus tukee kotiäitejä ja päiväkodit hoitavat päivähoidossa olevien lasten uskontokasvatuksen. Moniarvoisessa yhteiskunnassa seurakunnan on järjestettävä tapahtumia myös päiväkotiryhmille ja se on sitten päiväkodin asia järjestää korvaavaa ohjelmaa niille lapsille, jotka eivät halua osallistua. Mitä olen seurannut, niin yleensä esimerkiksi muslimilapset lähtevät kirkkoretkille mukaan ihan suomalaiseen kulttuuriin tutustuakseen.

En usko, että minun huonot ja pelottavatkin kokemukseni 70-luvun lopun uskontokasvatuksesta helvetilläpelotteluineen ovat mitenkään ainutlaatuisia. Päin vastoin, minusta on selvää, että moni muukin on kokenut jotain vastaavaa. Siksi moni kirkossa vain perhejuhlissa käyvä aikuinen kokee uskontokasvatuksen hyvinkin pelottavana, jonain, miltä pieniä lapsia tulisi suojella. Kun joku Päivi Räsänen ahdasmielisine ajatuksineen pääsee ääneen, moni kokee, että tuon porukan kanssa en halua olla missään tekemisissä, puhumattakaan, että antaisin heidän lapsiani kasvattaa. Tuntuu siltä, että mikään ei ole 30 vuodessa muuttunut.

Nykyään seurakunnan varhaiskasvatuksessa tehdään upeaa työtä ja ne tilaisuudet, joihin olen esimerkiksi lasten katedraalissa osallistunut, ovat tosi mukavia ja lämminhenkisiä. Raamatussa käsitellään kyllä hyvinkin rankkoja juttuja. Toisaalta, nyt kun Tarkkailija on lukenut Harry Potterit, niin lasten Raamatun versio Lootin vaimosta tuntuu jo varsin kesyltä. Sähikäinenkään ei tunnu säikkyvän, vaan kuuntelee sujuvasti vieressä. Se häntä kyllä häntä kovasti mietitytti, että miten se Jumala oikein pystyi jakamaan Kaislameren kahtia. Lastenkatedraalissa Sähikäinen oli ihan spontaanisti kehunut, kuinka upea tapahtuma oli.

Väittäisin, että kirkon tekemässä kasvatustyössä tärkeintä on, että arvot eivät ole liian kaukana niistä arvoista, mitä perheet lapsilleen muutenkin opettavat. Kun minä opetan lapsilleni, että on myös perheitä, joissa on kaksi äitiä tai kaksi isää, niin en halua kenenkään uskossaan vahvan tällaisia perheitä tuomitsevan. Aikuisten kesken voidaan sitten pähkäillä, miten pitäisi nykyään tulkita luomisjärjestystä, Mooseksen lain miehenmakaamiskieltoa tai Paavalin syntilistoja. Vähän tässä on jo Tarkkailijan kanssa pähkäilty tieteen ja uskonnon suhdetta. Luonnontieteiden kohdalla on tietysti helpompaa ja suoraviivaisempaa: aika harva taitaa enää väittää, etteikö maa olisi pallo tai että aurinko kiertäisi maata.

6 kommenttia:

  1. Aika moni lähtee sinne kirkkoretkelle siitä yksinkertaisesta syystä ettei todellista vaihtoehtoa ole - kun vaihtoehtona on retki *ihan mihin vain* tai jääminen päiväkodille tai kouluun naapuriryhmään leikkimään tai askartelemaan on monelle valinta helppo.

    Se ei luonnollisestikaan ole sinun tai edes kirkon vika, vaan päpiväkodin ja koulun joka ei järjestä asianmukaista ohjelmaa. Tässä tullaan kuitenkin siihen tilanteeseen, että resurssit ovat rajalliset: kun iso osa henkilökunnasta on kuljettamassa lapsia sinne uskonnolliseen tilaisuuteen ei näille muille lapsille enää riitäkään käsipareja ohjelman järjestämiseen.

    Edelleenkään en ymmärrä miksi päiväkodin tehtävä on kasvattaa yhteen uskontoon - varsinkin kun muilla kuin ev.lut kirkkoon kuuluvilla löytyy päiväkotipäivänkin jälkeen aikaa uskontokasvatukselle perheessä tai omassa seurakunnassa - ja seurakunnat järjestävätkin koko perheelle sopivaa ohjelmaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskontokasvatus, tutustuminen omaan ja muihin omassa päiväkodissa näkyviin uskontoihin, on minusta ihan oleellinen osa varhaiskasvatusta. Kun lasteni ryhmissä on aina ollut muslimilapsia, olisi hyvä, jos he näin luontevasti oppisivat perusasioita islamista, muutakin kuin että jotkut lapset ovat "allergisia" sianlihalle ja mustalle makkaralle.

      Olen täysin erimieltä noista resursseista: pienet lapset eivät kovin kummoista korvaavaa ohjelmaa kaipaa eikä yksittäisten lasten vuoksi tarvitsekaan määräänsä enempää venyä. Se on vain veruke, jolla pyritään sabotoimaan uskontokasvatus kokonaisilta ryhmiltä yksittäisten lasten vuoksi. Teillä vapareilla on tässä oma agendanne ja toki saatte sitä ajaa. Minä ajan omaani.

      Poista
    2. Mutta miettikääs sitten sitä hoitajaa/opettajaa, jonka kaikkien hoidettavien/opetettavien huoltajat ponnekkaasti ajavat "omaa agendaa" ja vaativat, että juuri heidän agendaansa on noudatettava. Alakoulussa kun on 30 oppilasta, joilla 60 huoltajaa ja usein myös näiden uudet puolisot ja kaikilla AGENDA...

      Poista
    3. Heh, opettaja noudattaa oman esimiehensä antamia ohjeita ja tämä saa ohjeet ylempää. Jonkin verran voi kai käyttää myös omaa harkintaa.

      Minä pyrin vaikuttamaan asioihin seurakuntaneuvoston ja yhteisen kirkkovaltuuston kautta, Laurenzia on tai on ainakin ollut vaparien hallituksessa. Toki päiväkodissa tiedetään, että olen seurakunnassa mukana luottamushenkilönä, mutta tämä menee nyt niin päin, että työntekijät esittävät toiveensa minulle ja minä vien niitä eteenpäin.

      Poista
  2. Minä sain juuri eilen jotenkin absurdin lappusen eteeni päiväkodin eteisessä. Osallistuminen seurakunnan järjestämään pyhäkouluun (puolisen tuntia kerran kuussa) kartoitettiin uudestaan, koska joku tai jotkut perheet olivat kuulemma hämmentyneet siitä, että pyhäkoulussa oli käsitelty Jeesusta ja Raamatun kertomuksia. Kun pyhäkouluun osallistuminen alunperinkin on ollut lupalapun alaista touhua, niin ehkä sitä uskonnollista sisältöä olisi jo voinut odottaa nimenkin perusteella?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä... yksi ystäväni erosi kirkosta pian lapsensa ristiäisten jälkeen, koska kasteen yhteydessä tuli "ihan liikaa Jeesus-juttuja".

      Poista