5. tammikuuta 2015

Ihana yhteinen hetki

Pari vuotta sitten tuli vähän kiire, kun päiväkodissa ohjelmassa oli sauvakävelyä. Sähikäinen ryntäsi isänsä kanssa vesipeuhulasta viime hetkellä urheiluliikkeeseen ja osti viimeisen sauvaparin. Joutuivat ostamaan vähän paremmat suksisauvat, sellaiset, joiden hihnassa on oma paikkansa peukalolle. Kun tästä reissusta päiväkodilla kerroin, hoitaja huokasi, että voi hän voi kuvitella, miten ihana isän ja tyttären yhteinen hetki tuo kauppareissu onkaan ollut. Tätä sanotaan kai vanhemmuuden tukemiseksi. Toimihan se tavallaan, mutta tuki parisuhdetta: saimme hyvät naurut. Mies vihaa kiireisiä kauppareissuja eikä hoitopäivästä ja harrastuksesta väsyneen kolmevuotiaan mukana raahaaminen ainakaan auta asiaa.

Tykkään siitä eteisestä, minkä kautta vein viime syksyn Sähikäistä päiväkotiin. Siitä ei ole suoraa näköyhteyttä ruokailutilaan tai mihinkään, missä näkyisi muita lapsia tai työntekijöitä. Lapsen ei tarvitse vaatteita riisuessa pohtia, koska hänet huomataan. Yhteensä kolme vuotta vein lasta päiväkotiin sellaisen eteisen kautta, joka oli suoraan yhteydessä ruokailutilaan ja se oli aivan kamalaa. Työntekijät eivät tehneet elettäkään, joka olisi ilmaissut heidän huomanneen, että lapsi oli eteisessä. Lapsi taas totesi, että hänhän ei riisu ulkovaatteitaan ennen kuin hänet huomataan. Pitkään sain tästä vääntää ennen kuin työntekijät alkoivat käyttäytyä luontevasti: tervehtiä lasta ennen kuin hänet huomasivat. Aina, kun oli joku vieras aikuinen työvuorossa, hän käyttäytyi kuin lasta ei olisi olemassa.

Työntekijältä kuulemani selitys tälle huomioimattomuudelle oli, että se vaatteiden riisuminen ja hyvästien jättö on sellainen lapsen ja vanhemman yhteinen hetki. Muistan tuhahtaneeni, että kyllä meillä niitä hetkiä on. Päiväkodin eteinen ei ole se paikka, missä vietämme kahdenkeskistä aikaa. Johan sitä on ollut koko aamu. Omat lapseni eivät olleet tuossa eteisessä ainoita huomionkipeitä vekaroita, jotka koettelivat vanhempiensa huumorintajua. Vähintään joka toinen lapsi teki vanhemmastaan irrottautumisesta numeron, jos ei muuten saanut työntekijöiltä huomiota.

Yhteiset hetket ovat tärkeitä, mutta ne syntyvät itsestään. Päiväkodin työntekijät tai ketkään muutkaan ulkopuoliset eivät voi niitä luoda tai niihin lasta pakottaa. Ne syntyvät pakottomasti, kun ollaan yhdessä. Edes vanhemmat eivät voi tietentahtoen sellaisia luoda. Eräskin yritys viettää laatuaikaa Sähikäisen kanssa kaatui siihen, että Sähikäinen kertoi haluavansa kotiin ja leikkimään Tarkkailijan kanssa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti