Minä olen toiminut koko aikuisen ikäni lasten ja nuorten kanssa. Niinpä minulle ei tule millään lailla yllätyksenä, että lasten kanssa kaikenlaista sattuu ja tapahtuu. Yleensä tilanteet hoidetaan ihan siinä heti. Minusta lapsella pitää olla oikeus hölmöillä kodin ulkopuolella ilman, että tieto tästä hölmöilystä on aivan välittömästi vanhemmilla. Normaalitilanteessa opettajalta tai vaikka partiojohtajalta tulevan palautteen pitäisi riittää ja "kerron vanhemmillesi" pitäisi olla se viimeinen pelote, johon turvaudutaan vasta, kun omat konstit on käytetty. Aika tavallista on, että kun aikuinen tulee lastensa perässä hetki partioon, hänellä menee hetki sen tajuamiseen, että kaikki lapset, myös hänen omansa, ovat välistä tottelemattomia ja että se on ihan normaalia.
Jotkut opettajat ilmeisesti käyttävät Wilmaa siihen, mihin ennen maailmasta opettajat käyttivät päiväkirjojaan, vaikka Wilman pitäisi olla vain reissuvihon korvike. Siinä käy sitten vähän niin kuin siinä vanhan tarinan susileikissä. Kun jotain huomautettavaa on joka päivä, niin siihen turtuu. Ei enää jaksa välittää. Jos sitten jotain sellaista sattuu, mihin vanhempien pitäisi oikeasti reagoida, niin joko vanhemmat eivät enää ota mitään viestiä tosissaan tai lapsi on jo niin tottunut siihen, että aina on jotain sanomista, että vanhempien valituksilta menee teho.
Muuten olen kyllä sitä mieltä, että lippuset & lappuset ovat paljon Helmi-viestejä mukavampi tapa tiedottaa. Ne lappuset lapsi antaa käteen kotona, kun on aikaa miettiä perheen asioita. Helmi-viestit tulevat taas yleensä kesken työpäivän. Kun päiväkotiin tuli Tenavanetti, parkaisin, että en halua samaa viestipommitusta myös päiväkodista. Päiväkodissa ymmärsivät hoitaa asian oikein. Tenavanettiin tulee vain valokuvia päiväkodin tapahtumista ja yleiset tiedotteet. Muut asiat käsitellään hoitopäivän jälkeen, kun muutenkin vaihdetaan kuulumisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti