Et oo tosissasi: 27 runoa!

Kun sudenpenturetken iltahiljentymisen aloitin kertomalla, että nyt luetaan lasten valitsemat 27 runoa, useampi johtaja oli mielessään ajatellut, että onkohan tuo Riitta seonnut. Lapset olivat saaneet valita runoja iltahiljentymiseen ja ajatuksena oli, että runoja tulisi seitsemän, korkeintaan ehkä kymmenen, yksi tai kaksi joka pentueesta. Sudenpennut valitsivat kuitenkin vähän enemmän enkä kenenkään toivetta halunnut jättää pois. Kaikkien hämmästykseksi lapset kuuntelivat hiiren hiljaa. Vain Sähikäistä täytyi rauhoittaa, mutta hän olikin vielä alaikäinen. Mites nyt näin?

Tätä sanotaan nepsypiireissä ennakoinniksi. Minä kerroin aluksi, kuinka monta runoja tulee. Niinpä lapset eivät alkaneet loppupuolella kiemurrella, että koska loppuu, kun tiedossa oli, että niitä on melkoisen monta, muttei sentään rajattomasti. Lisäksi lukijoita oli saman verran kuin kirjoja: viisi. Ensimmäiset lukijat lukivat Kirsi Kunnasta, viimeiset hengellisiä lastenrunoja, joista osa, kuten "Anna anteeksi" (kun taas kiusasin ja riitelin) oli oikeastaan rukouksia. Lapset olivat valinneet enimmäkseen Tiitiäis-runoja ja kun jokainen lukija luki vähemmän runoja kuin edellinen, homma ikään kuin nopeutui loppua kohti.

Ennakoinnin lisäksi oma osansa oli varmasti siinäkin, että lapset olivat valinneet runot itse. Jokainen odotti omaansa ja ne muidenkin valitsemat olivat kivoja. Eihän sitä nyt voinut häiritä sellaisen runon lukemista, jonka joku kavereista oli valinnut. Eikä sitäkään sovi unohtaa, että lapset olivat olleet koko päivän ulkona ja että edellisenä yönä oli nukuttu tavallista vähemmän, kun ensin jotkut eivät saaneet illalla unta ja kikattivat ja sitten toiset heräsivät aamusta ennen herätystä. Oli aika väsynyttä sakkia.

Mutta se Sähikäinen, mites se oman lapsen rauhoittelu samalla kun veti ohjelmaa. En edes yrittänyt. Nappasin Sähikäisen syliini ja annoin toiselle johtajalle, joka työskentelee perhepäivähoitajana ja jonka sylissä tämä oli aiemminkin viihtynyt. Ammatti-ihmisen sylissä pikku neiti rauhoittui varsin nopsaan ja kuunteli niin kuin muutkin. Ei äidin tarvitse aina revetä kaikkeen.