24. kesäkuuta 2015

Ihan semmoinen pieni juttu vaan

Tajusin toissailtana, että siitähän on kaksikymmentä vuotta, kun minä kesän alussa kävin partiojohtajien jatkokurssin toimintaosan, arkikielessä Ko-Gi - leirin. Turha kai sanoa, että koin itseni tuolloin varsin nuoreksi, varsinkin kun samassa vartiossa oli yksi nelikymppinenkinkin. Samanikäinen kuin minä nyt. Vaikka kävinkin Ko-Gin juuri oikealla hetkellä, partioburnoutin uhatessa, en voi olla miettimättä, millaista tuo leiri olisi kokea aikuisena. Oma kehittämistehtävänikin tuntui kovin pieneltä ja mitättömältä. Pistin lippukunnan juhlaperinteitä uusiksi.

Ko-Gin johdanto-osa päättyi Yrjönpäivänä ja lipunlaskun yhteydessä luovutettiin yhdelle kurssilaisista ansiomerkki. Moni puhui, että tuntuu oudolta olla täällä eikä oman lippukunnan Yrjönpäivän juhlassa. Minä en sanonut mitään. Ajattelin mielessäni, että meillä moni miettisi, että mikä ihmeen Yrjönpäivä. Meillä oli tuolloin hyvä perinteikäs joulujuhla, aika samanlainen kuin nykyäänkin, mutta kevätjuhla oli aika turha. Tuolloin syntyi ajatus, että kevätjuhlan voisi hyvin korvata Yrjönpäivän juhlalla. Sen voisi järjestää kartanon salissa.

Perustettiin juhlatiimi. Tarkoitus oli miettiä lippukunnan juhlaperinteitä laajemminkin. Päätettiin, että sudenpentulupaukset annetaan edelleen jouluna, mutta partiolupaukset vasta Yrjönpäivänä, joka on partiolaisten oma juhlapäivä. Merkkienjakoseremonian pituudesta puhuttiin ja sitä pyrittiin lyhentämään, mutta pitkä se on yhä. Tuolloin päätettiin myös, että ensimmäisen vuoden vartion vastuulla on jouluevankeliumi ja toisen vuoden vartion vastuulla Pyhän Yrjön tarina. Ykän ohjelmaan otettiin myös lähiömme oma valssi.

Sitä en varmaksi muista, päätettiinkö ansiomerkit julkistaa Ykässä heti alussa vai vakiintuiko tämä perinne myöhemmin. Vuoden vartion ja vuoden lippukuntalaisen julkistaminen ainakin tulivat juhlan ohjelmaan vasta kymmenkunta vuotta myöhemmin, kun meillä oli sellainen lippukunnanjohtaja, joka halusi satsata tämäntyyppiseen hengenluontiin. Samoihin aikoihin juhla siirtyi kartanolta uudemmalle kololle ja nykyään mahdumme vain isoimpaan seurakuntasaliin. Nyt viimeisimpänä siirrettiin lupaukset heti siirtymää seuraavaan juhlaan eli Yrjönpäivänä lupauksen antavat vain tammikuussa ikäkaudesta toiseen siirtyneet.

Vuosi sitten meidät palkittiin kaupungin elinvoimaisimpana lippukuntana. Tarkoitus oli jakaa palkinto aluejärjestön juhlassa, keskikaupungin kupeessa. Mutta emmehän me siihen osallistuneet. Meillä oli Yrjönpäivänä tämä oma juhlamme, jossa on sellaisia tärkeitä elementtejä, joita ei nyt vain voi siirtää muualle. Kun kuuntelin ensin lippukunnan sisäistä keskustelua ja sitten vielä piirin työntekijän luovutuspuheen naljailua, totesin, että ei se minun Ko-Gi -työni tainnut sittenkään olla ihan pieni. Sittemmin useampi Yrjönpäivän juhla on tehty PJ-työnä, mutta minä tein jotain enemmän. Minä olen luonut lippukuntaan tärkeäksi koetun perinteen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti