Jälkeenpäin työkaveri sanoi keskustelun olleen jotenkin huojentava. Hänen lapsensa ovat näitä sudenpentuja paljon nuorempia ja hän kuuntelee jatkuvasti yökkimistä. Mikään ruoka ei tunnu kelpaavan. Minäkin joudun kuuntelemaan ruokapöydässä varsinkin Sähikäisen harrastamia mielenosoituksia, kun ruoka ei miellytä, mutta en ota niitä yhtä raskaasti. Jotenkin on jo menty siihen, että tarjolla on usein useampaa ruokalajia. Jos vaikka aikuiset haluavat vaihtelun vuoksi lohikiusausta, niin tarjolla on myös tuttua ja turvallista lihaperunasoselaatikkoa. Tärkeintä on, että kaikki saavat vatsansa täyteen kunnon ruoasta eikä tarvitse käydä ruoan jälkeen keittiössä närppimässä "jotakin pientä".
Jos partiossa ei ole muuta oppinut, niin on oppinut sen, millaisia lapset ovat. Kaikki vanhemmat näkevät kovasti vaivaa, kasvattaakseen heistä kunnon kansalaisia. Silti lasten käytös on usein huonoa. Se ei ole merkki aikuisen epäonnistumisesta vanhempana, vaan vain siitä, että lapsi on oma persoonansa, jolla on oma luonne ja oma tahto. Aikuinen voi kasvattaa, mutta määräänsä enempää ei voi kenenkään kehitystä ohjata. Ei edes, eikä varsinkaan, oman lapsen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti