10. lokakuuta 2012

Kyllä noidenkin pitäisi

Kun olin nuori vartionjohtaja, tavattiin sanoa että partiossa on vain kaksi vapaaehtoista asiaa: liittyminen ja eroaminen. Kaikki muu on pakollista. Onneksi maailma on noista ajoista muuttunut: olisin aikaa sitten eronnut, jos olisi ollut pakko viimevuosina touhuta partiossa yhtä aktiivisesti, mitä nuorempana.

Partiota, kuten kaikkea yhdistystoimintaa, vaivaa se, että tekeminen ei lopu koskaan. Kaiken voi aina tehdä pikkuisen paremmin ja jokainen voisi tehdä pikkuisen enemmän. Niin pitkään, kun on omasta takaa halu tehdä enemmän, niin siitä vain. Partioburnoutista puhutaan, moni on sen kokenut, mutta miksi sitä täytyisi niin kovasti varoa? Jokainen partioburnoutin kokenut tietää, että kyllä siitä toipuu.

Partiossa kaikki tekeminen, vähäinenkin, on lähtökohtaisesti positiivinen juttu. Pienikin teko voi olla suuri. Kun itse olin lippukunnanjohtaja, arvostin kovasti apulaistani, jolla ei ollut muita pestejä ja joka pystyi aina tuuraamaan, kun tarvitsin tuuraajaa. Arvostin toki myös koko muuta aktiivista johtajistoa, mutta kaikilla muilla aktiiveilla oli jo omat pestinsä eivätkä he enää halunneet ottaa mitään lisää.

Vakava merkki siitä, että nyt ei yhdistyksellä mene ihan niin hyvin, miltä näyttää, on se, että aktiivit alkavat laskea ja vertailla työtunteja. Kun tulee sellainen olo, että johan tässä on jo näitä hommia aika pitkään tehty, eikö kukaan muu voisi. Katse kääntyy herkästi niihin, jotka "eivät tee mitään".

Joskus muinoin 80-luvulla partiossa vuositeema kuului: "partiossa kasvaa vastuuseen". Siis nimenomaa kasvaa. Vastuutehtäviä ei voi vain sysätä sellaiselle, joka ei tunnu tekevän mitään. Vastuutehtäviin kasvetaan. Kun tulee aika astua syrjään tai ottaa vähän kevyempiä hommia, päävastuu siirtyy yleensä niille toiseksi tai kolmanneksi aktiivisimmille. Ne, jotka "eivät tee mitään" saattavat aktivoitua, kun vastuutehtäviä vapautuu, mutta harvoin heistä on suoraan kaikkein vastuullisimpiin hommiin. Pakottamalla ei synny kuin huonoa toimintaa.

Poikkeuksiakin löytyy. Moni partiolainen on aktiivinen myös partion ulkopuolella ja on saattanut harjaantua vastuutehtäviin sitä kautta. Ja sitten on palaajia: niitä, jotka ovat joskus muinoin olleet hyvinkin aktiivisia. Kun he palaavat, he kokevat, ettei aikaa ole juuri kulunut. Naamat ovat muuttuneet, muu on ennallaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti