Aivan. Ei tästä seuraa romanttista iltaa, jolloin parannetaan maailmaa pikkutunneille. Intohimoa kyllä riittää. Tästä seuraa nimittäin aivan armoton riita, jonka aikana käydään läpi kaikki liiton kipupisteet: niin lattialla lojuneet sukat kuin vauvat, joita äiti ei saanut yölläkään nukkumaan kuin liikkuvissa vaunuissa. Toinen suree eroa pojastaan ja haluaisi päästä lähemmäs tätä, toinen taas haluaa olla muutakin kuin äiti ja emäntä. Kumpikaan ei suostu ymmärtämään toista.
Elokuvaa on markkinoitu sillä, että Celinen ja Jessen olisi päätettävä, pysyäkö yhdessä vai erota. Loppu jää avoimeksi. Vaikka riita on valtaisa, kyse on minusta kuitenkin vain lomariidasta. Käydään läpi asioita, joita ei jakseta arkena puida. Kun on elettävä sitä arkea. Jesse tuntuu olevan edelleen valmis tekemään töitä suhteen eteen ja hän on aina ollut se aloitteellisempi osapuoli. Houkutteli Celinen jäämään junasta, palasi Wieniin ja myöhästyi itse lentokoneesta. Ei tällainen pari eroa. Eihän?
En kyllä yhtään tiedä, mitä seuraavaksi voisi tapahtua. Toisaalta, jos olisin 23-vuotiaana, kun näin ensimmäisen elokuvan, kuullut jatko-osasta, jossa ollaan 41-vuotiaita ja Celine kokee olevansa huono äiti, kun ei saa vauvoja nukkumaan, niin olisin varmaan miettinyt, ketä sellainen kiinnostaa. Se tämän elokuvasarjan tekee niin hyväksi, että jatko-osia ei tiettävästi suunnitella etukäteen. Ne syntyvät jos syntyvät. Sitten kun aika on kypsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti