6. marraskuuta 2013

Entäs ne keskinkertaiset lapset?

Fiksut pärjää aina ja heikot saavat tukea. Kuka siis huolehtii niistä keskitasoisista oppilaista? Jäävätkö he omilleen, jos opettajan kaikki aika menee heikoimpien tukemiseen? Jos opettajan ajan ja huomion pystyy tosiaan yksi tai kaksi oppilasta viemään kokonaan, ongelmana eivät ole nämä oppilaat, vaan opettajan ammattitaito. En millään usko, että suomalaiset luokanopettajat, joitakin poikkeuksia lukuunottamatta, olisivat ihan niin avuttomia. OAJ toki pyrkii maalaamaan synkkää kuvaa koulun arjesta, mutta tavoitteena onkin nostaa opettajien palkkausta suhteessa työmäärään. Se onnistuu joko palkkoja nostamalla tai siivoamalla eniten työtä teettävät oppilaat jonnekin syrjään.

Jos minun haaveeni isoista kahden opettajan luokista toteutuu, niin erityisopettaja ja mahdolliset avustajat olisivat luokassa haastavimpia oppilaita varten. Siitä hiljaisesta enemmistöstä huolehtisi luokanopettaja. Tästä hyötyisivät kaikki, erityisesti ne oppilaat, jotka nykyään eivät nyt ole erityisopettajan kanssa juurikaan tekemisissä. Hekin saattavat joissakin asioissa tarvita sellaista tukea, mihin tavallisen luokanopettajan osaaminen ei ihan riitä.

Keskitasoinen oppilas pysyy keskitasoisena, vaikka opettaja päällään seisoisi. Peruskoulun oppimäärä on mitoitettu juuri näiden keskitasoisten oppilaiden mukaan. Lahjakkaimmat pääsevät liian vähällä ja hitaimmin edistyviltä vaaditaan mahdottomia: esimerkiksi kahden itselle vieraan kielen opiskelua sellaiselta, jolle yhdenkin oppiminen on vaikeaa. Erityislapsilla tuppaa olemaan epätasainen kykyprofiili: he ovat joissakin asioissa todella hyviä, toisten asioiden oppiminen takkuaa. Tarkkailija on vanhempiensa lailla matemaattisesti ja kielellisesti lahjakas.

Jos tukea tarvitseva lapsi ei saa koulussa oikeanlaista tukea, voi syrjäytymiskierre alkaa hyvinkin aikaisin. Esimerkiksi hoitamatta jäävä lukivaikeus voi sulkea matemaattisesti lahjakkaalta ovet teknilliseen yliopistoon ennen kolmatta kouluvuotta. Jos kaikki lapset, joilla on jotain ongelmaa, kootaan samalle luokalle ja eristetään ikätovereista, tuki jää tehottomaksi. Lapset oppivat aina enemmän toisiltaan kuin opettajalta siitä, miten toisten kanssa, koulussa ja tässä yhteiskunnassa ollaan.

Jokaisen peruskoulun päättävän soisi saavan koulussa sellaiset eväät elämään, että pääsee opiskelemaan sellaista alaa, mikä oikeasti kiinnostaa. Koulutus menee hukkaan, jos ala on sellainen, ettei työnteko nappaa. Tutkitusti vangeista jopa 40 prosentilla on hoitamatta jäänyt tarkkaavaisuushäiriö. Se, että luokassa on joskus levotonta, on pieni hinta siitä, että nuori pääsee kiinni elämään ja löytää aikuistuessaan oman paikkansa tässä yhteiskunnassa. Veronmaksajat, ne ihan tavalliset kunnon kansalaiset, maksavat sosiaalituen varassa elämisen ja rikostenkin kustannukset. Heikoimmista huolehtiminen palvelee kaikkien etua.

1 kommentti:

  1. Toisesta blogista luin, että tällaisia luokkia on olemassa. Tämä bloginpitäjä kertoi, että parasta tällaisessa luokassa on se, että luokan voi vaivatta jakaa vaikka kolmeksikin ryhmäksi, kolmeen eri tilaan.

    VastaaPoista