Sain joskus nyrkkisäännön, että jos lasten kanssa on ongelmaa, kannattaa puolet energiasta pistää lapseen, puolet toimintaympäristöön. Koska minulla on insinöörin aivot, lähden liikkeelle siitä toimintaympäristöstä. Joskus se tuo ratkaisun, muttei aina eikä yksinään. Meilläkin iltapeeloilut jatkuivat vielä jonkin aikaa kerrossängyn hankinnan jälkeen, kun Sähikäinen veti rappusia ylös-alas. Se kuitenkin loppui aikanaan, sillä samassa yhteydessä opetimme Tarkkailijan lukemaan sängyssä. Sähikäinen menetti peeloilukaverin. Siinä missä kaksi lasta voivat olla ihan pitelemättömiä, yhden normaalin muksun aina saa aisoihin.
Myös lääkitykselle on paikkansa. Pari vuotta sitten syksyllä aloin ihmetellä, miten Sähikäisen uhma on yhtäkkiä muuttunut ihan mahdottomaksi. Nuhakin hänellä oli, mutta muuten lapsi vaikutti ihan terveeltä. Päätin silti käydä lastenlääkärillä tarkistamassa tilanteen. Aivan oikein: korvatulehdus. Särkylääkkeen ja antibioottien avulla saatiin lapsen käytös normaaliksi tahtoikäisen käytökseksi.
Mahtavuutta, täysin, täysin samassa tlanteessa ollaan! Esikoinen lukee yläpedissä akkareita ja alakerran normikalle säheltää- muttei pitkään. Rakenteellinen ratkaisu toimii! Oi iloa!
VastaaPoistaSillä erotuksella, että teillä tää on hokattu yli kolme vuotta aiemmin.
Poista