18. kesäkuuta 2014

Voisi sen paremminkin...

Työpaikalla tuli kehuja. Koko tiimille. Ja hyvin ison porukan edessä. Tuumasin ylisanoja kuunnellessani vieruskaverille, että tällaista puhetta ei kyllä meidän käytävällämme kuule. Siellä puhutaan vain, miten mikään ei toimi riittävän hyvin, etsitään ja löydetään kehityskohteita, hakataan päätä seinään. Ihan sama juttu kuin Tarkkailijan kanssa: kun kävimme eltoa tämän viimeisenä työpäivänä tervehtimässä, nämä juttelivat pianonsoitosta, Tarkkailijan siirtymisestä musiikkiluokalle ja kuinka kaunis käsiala Tarkkailijalla koko talven kestäneen harjoittelun jälkeen on. Päiväkotiaikoina fokus oli ongelmissa, koska niiden hanskaamiseen tarvittiin elton ammattitaitoa. Nyt puhuttiin ihan muusta: miten mainio vekara Tarkkailija on.

Sekä elto että Tarkkailijan luokanopettaja sanoivat minulle toisistaan tietämättään saman asian. He ovat itse oppineet yhtä jos toista meidän perheeltämme. Parempaa kiitosta en oikein äitinä voi saada. Molemmat kun ovat olleet kokeneita ja arvostettuja ammattilaisia. Luokanopettajalla meni kyllä eltoa pidempään uskoa, että minua ihan oikeasti kannattaa kuunnella: se on se miehinen ego vähän semmoinen. En yritä väittää, että osaisin kummankaan heistä työtä tehdä, mutta olen silti lasteni asiantuntija ja minulla on kokonaisvastuu lasteni kasvatuksesta: tiedän, mitä ammattilaiset ovat aiemmin tehneet, mikä on toiminut, mikä taas ei ja miten lapseni muissa ympäristöissä toimivat. Vanhemmat näkevät myös ulkopuolisina asioita, joille talossa pitkään olleet työntekijät ovat sokeita. Ihan samalla tavalla minä omassa työssäni otan vastaan palautetta ja kehitysideoita asiakkailta, loppukäyttäjiltä ja yleensäkin ihan kaikilta mahdollisilta tahoilta. Vain niin voi kehittyä.

Tarkkailijan ihan ensimmäisten päiväkotivuosien jälkeen en ole läheskään kaikkia työntekijöitä edes yrittänyt neuvoa. Se on monen kohdalla ihan ajan hukkaa. Eivät kaikki ihmiset halua kehittyä työssään: heille tuntuu riittävän, että palkka juoksee ja homma jotenkin toimii. Toisilla taas tulevat oman osaamisen rajat vastaan. Jo entinen työkaverini sanoi kerran varsin hyvin: "kaikki tekevät työtä niillä edellytyksillä, jotka heille on annettu". Se oli erittäin hyvin sanottu. Ei keneltäkään pidä enempää vaatia. Silti toivon, että minun lapsilleni osuisivat sellaiset työntekijät, jotka tekevät työtään samalla asenteella kuin minäkin omaa työtäni teen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti