Ihmisoikeuskysymys

Kun harkitsin asettautumista ehdolle seurakuntavaaleissa, seurakuntaväen listalla, sanoin heti, minä sitten olen sitä mieltä, että kirkon pitäisi vihkiä myös samaa sukupuolta olevat pariskunnat avioliittoon. Sain vastaukseksi, että tällä asialla ei ole mitään väliä, että tämän listan jäseniä yhdistävät ihan muut asiat. Kun sitten tulin valituksi, tilanne ei vaikuta yhtä itsestään selvältä. Yhdessä kohtaa muutamat alkoivat puhua, että mehän edustamme ihan toista laitaa kuin Tulkaa kaikki -liike, joka myös oli saanut edustajia. Hetken aikaa vain kuuntelin ja mietin, mitä sanoisin.

Puheenjohtaja sanoi ensin, että kyllä tässä ryhmässä on monenlaisia ajatuksia. Hän oli luonnollisesti nähnyt ehdokasesittelyni ja minähän koko ajan vaalityössäni korostin, että jos halutaan kirkon kannan muuttuvan liberaalimmaksi, kannattaa äänestää, minua tai muita samoin ajattelevia. Jatkoin siihen, että olen kyllä monissa asioissa hyvin lähellä Tulkaa kaikki -liikettä ja ettei tämän pitänyt olla mikään ongelma. Jatkoin, että on kyllä outoa nyt vaalien jälkeen kuulla, että minulla onkin ryhmään aivan vääränlainen vakaumus. Siihen tuli sitten useampi sovittelevampi kommentti ja minun lausuntoni siitä, että hakeuduin tälle listalle, koska en halunnut kummankaan puolueen listalle, sai muutaman "niin minäkin" -vastauksen.

Ei niitä patakonservatiiveja ryhmässä nyt niin kovin monta ole, mutta heillä on kova ääni. Minä taas olen sillä toisella laidalla ja myös minulla on kova ääni. Suurin osa tuntuu olevan maltillisia ja varsin vapaamielisiä. Ainakin seurakunnan luottamushenkilöiksi. Minä nyt en pääse siitä mihinkään, että tämä on nimenomaa ihmisoikeuskysymys ja siinä ei ole oikein tilaa kompromisseille. Ihmisoikeudet kuuluvat ihan kaikille, myös ihan Raamatun mukaan. Valtuustoryhmän puheenjohtajalle pisteet siitä, että keskustelu ei päässyt kärjistymään. Minä osasin kerrankin paitsi avata, myös sulkea, suuni oikeassa kohtaa.