Mistä se tonkin tietää

Sähikäinen takapenkillä ärähti, kun käynnistin autoa. Hän luuli, että olin sulkenut cd-soittimen, kesken kappaleen. Vastasin siihen, etten koskenut koko soittimeen, vaan sanoin, että auto tarvitsee kaiken sähkön auton käynnistämiseen. Tämä oli sellainen hätäinen arvaus, koska tiesin, että ilman selitystä alkaisi hirvittävä huuto. Ilmeisesti arvaus meni oikeaan, koska Tarkkailija tarkensi, että sillä sähköllä synnytetään kipinä, joka sitten käynnistää moottorin.

Jatkettiin matkaa, musiikki soi taas. Takapenkillä Tarkkailija selitti vielä, kuinka vanhanaikaisissa autoissa oli kampi, jota pyörittämällä synnytettiin se kipinä. En tiedä, menikö selitys oikein, mutta luultavasti meni. Meillä on nyt taas saavutettu yksi tärkeä kehitysaskel. Tarkkailija osaa ja tietää asioita, joita minä en osaa tai tiedä!

Minä en pysty oikein auttamaan Tarkkailijaa saksanläksyissä, koska en ole lukenut saksaa kuin aikuisella iällä työväenopistossa. Tarkkailija osaa soittaa pianolla pari kappaletta kahdella kädellä, kun taas minulta onnistuu joten kuten melodia, koska en ole koskaan päässyt oikein pianotunneille. Mutta se polttomoottori. Sitä ei ole hänelle opetettu. Hän on itse ottanut selvää.

Joskus keväällä pähkäilimme miehen kanssa, mihin ja miten se tunneli oikein rakennetaan. Tarkkailija kuunteli meitä hetken ja kertoi sitten. Kysymykseen, mistä hän sen tietää, tuli heti vastaus. Siitä on ollut juttu lehdessä ja hän on sen lukenut. Jotta näin. Ei siitä mihinkään pääse, että lapset ne paranevat vanhetessaan.