5. tammikuuta 2016

Jäälle!

Joka vuosi on sama jännitys. Ehtiikö järvi jäätyä kunnolla ennen kuin lumisateet alkavat? Minä kun en oikein ole koskaan ymmärtänyt, mitä kivaa on luistelukentällä luistelemisessa on. Se on äkkiä kierretty, niin mitä sitten. Järven kiertäminen luistimilla taas... siinä on sitä jotakin. Tänä vuonna pääsimme Sähikäisen kanssa oikein järven jäälle luistelemaan. Retkiluistimia meillä ei ole, vaan Sähikäinen luisteli taitoluistimillaan ja minä vanhoilla kaunoluistimilla.

Lähdettiin ja oli ihan kivaa. Lunta oli jo tullut ja sitä oli kasautunut, mutta myös paljasta jäätä löytyi. Sähikäinen vähän valitteli jään röpyliäisyyttä, mutta päästiin nyt sentään joitakin satoja metrejä. Sitten iski kyllästyminen ja lähdettiin takaisin. Tuntui tutulta: ei Sähikäisen kanssa ole suunnistaminen tai hiihto tätä paremmin sujunut. Luistellessa sentään voitiin aina välillä pysähtyä ja Sähikäinen teki liukujaan ja piruettejaan.

Palattiin sitten takaisin päin ja vähän olin pettynyt, että tässäkö tämä oli. Sähikäinen päätti siinä rannan tuntumassa tehdä vielä pari yhden jalan liukua. Ja pari liukua lisää. Ja muutaman piruetin. Ja yritti opettaa minua menemään sudenkorentoliu'usta piruettiin. Ja mitä niitä liikkeitä nyt olikaan, en minä niitä tunnista. Oltiin siinä sitten pienen luistinkentän kokoisella alueella vaikka kuinka ja kauan.

Jotta taitoluistelija on taitoluistelija myös järven jäällä. Nyt jäällä on jo lunta ja retkiluistelukausi tässä meidän järvellämme ohitse. Tarkkailijan kanssa sitä juteltiin, josko hänen kanssaan lähtisimme joskus oikein retkiluisteluradalle. Sähikäinen luistelkoon kentillä ja halleissa; perheen suunnistavat partiolaiset haluavat myös luistimilla maastoon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti