8. tammikuuta 2016

Bling!

Kun olin nuori, ihmisiä saattoi lähestyä joko puhelimitse tai kirjeitse. Puhelimen kanssa oli ja on edelleen tarkkaa, milloin sopii soittaa: ei liian aikaisin eikä liian myöhään. Kirjeen perilletulo vei taas päivän tai päiviä. Tämä teki kommunikoinnin yhtään kauemmas varsin haastavaksi. Sähköpostin kanssa pääsin tekemisiin yliopistossa. Homman hienous piili siinä, että amerikkalainen saattoi kirjoittaa viestinsä, kun suomalainen oli jo lähtenyt töistä. Suomalainen luki sen heti aamusta.

Aina silloin tällöin näkee päiviteltävän, kuinka lapset ja nuoret roikkuvat netissä kännyköillään yötä myöten. Kuinka kavereille ei opeta mitään käytöstapoja, kun yöllä viestitellään. Väärin! Näiden viestintävälineiden luonteeseen kuuluu, että viestin voi lähettää siloin, kun itselle sopii. Niihin voi myös vastata silloin, kun itselle sopii. On hyvä jo lapsena tai nuorena opetella, ettei aina tarvitse olla tavoitettavissa. Sen taas määrittää jokainen ihan itse: lapset ja nuoret toki omien vanhempien avulla.

Minä itse viestittelen partioasioissa lähinnä myöhään illalla ja alkuyöstä. Jotkut vastaavat viesteihini heti, toiset myöhemmin. On ihan metkaa huomata, miten erilaisessa rytmissä sitä ihmiset elävät. Joihinkin puoliltaöin lähettämiini viesteihin on vastattu joskus kuudelta aamulla. Teineiltä taas tulee päivällä viestit niin, että arvelen koulussa olevan välitunti.

Tekstiviesti on tässä vähän rajatapaus: olen kerran vuosia sitten herättänyt esimiehen, kun ensin olin itse herännyt aamuyöstä lapsen oksenteluun ja sitten unenpöpperössä pistin viestiä sekä päiväkodin kännykkään, joka piipitti tyhjässä päiväkodissa, että esimiehen puhelimeen. Opettajille en ole iltaisin pistänyt tekstareita ilman erityisen hyvää syytä, koska heillä ei ole työpuhelimia, vaan he ihan hyvää hyvyyttään käyttävät omaa puhelintaan työasioihin.

Opettajissakin on kyllä eroja: siinä missä tämä nykyinen säilyttää puhelintaa työpäivän ajan jossain opettajanhuoneessa, edellinen saattoi vastata puhelimeen kesken oppitunnin. Edellinen myös lähetteli viestejä keskellä yötä, kun taas nykyinen viestittelee lähinnä iltapäivisin koululta. Molemmissa tavoissa on hyvät ja huonot puolensa. Tärkeintä on, että ihminen itse kokee hallitsevansa viestejä eikä koe viestitulvan hallitsevan itseään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti