4. syyskuuta 2012

Kumiperunoita vai perunateatteria?

Tarkkailija on koulussa. Siellä syödään perunoita. Ja niissä perunoissa on kuoret. Vaihtoehtoja on kaksi: joko ekaluokkalaisetkin joutuvat kuorimaan perunansa tai sitten yläkoululaisiakin kiusataan kumiperunoilla. Kaupungin tämänhetkinen linjaus on, että pienempi paha on tarjota kuoriperunoita kaikille.

Nyt sitten pitäisi opetella kiireen vilkkaan kuorimaan ne perunat. Helpommin sanottu kuin tehty. Eskarissa syntyi kuulemmma vain muusia. Kotona on saatu vain riitaa aikaiseksi, kun on yritetty harjoitella. Kyllä minä osaan opettaa yliopistossa matematiikkaa, mutta nyt on kyse oikeasti vaikeasta asiasta!

Käytössä ovat jo kaikki kasvatuskeinot: uhkailu - joudut muuten syömään kuorineen, lahjonta - lego-paketti ostetaan heti kun sujuu, kiristys - et varmasti lähde pöydästä ennen kuin edes yrität, ja uusimpana opettajan auktoriteettiin vetoaminen. Taktiikkana olisi aloittaa kylmien perunoiden kuorimisella, tehdä perunasalaattia. Jos ne pysyisivät paremmin kasassa.

Kyllähän tämä varmasti Sähikäiseltä onnistuu, kun hän koulun aloittaa, mutta Tarkkailijalle motoristen perustaitojen oppiminen on aina ollut vähän sellaista. Jos äidin opetus ja valvojaopettajan apu ruokailussa ei riitä, niin ainoa järjestelmän tarjoama tuki on toimintaterapia ja sitä varten on lähdettävä keskikaupungille. Jos akateemisten taitojen kanssa tökkisi, tukiopetusta saisi ihan koululla.

Mutta sitten taas toisaalta: monissa maissa perunat syödään kuorineen. Olenpa kuullut tarinan amerikkalaisesta, joka Suomen vierailulla saadessaan risteilijän eteensä ilahtui. Kaikki tarjosivat hänelle omista perunoistaan ne parhaat osat!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti