1. joulukuuta 2013

Hyvinkasvatettu kakara

Aina välillä sitä tulee epäuskoinen olo. Jos vain kuvittelen nuo nepsyilyt? Tarkkailijahan yleensä osaa käyttäytyä, varsinkin nyt koulussa ja jo eskarissa. Jos hän onkin vain huonostikasvatettu kakara? Ei tarvitse kuin muistella, millainen hän oli Sähikäisen iässä, niin sitten epäusko haihtuu. Lastenpsykiatri sanoi tunnin session jälkeen, että Tarkkailija oli tosi mukava lapsi, jonka kanssa oli kiva jutella ja tehdä tutkimuksia. Kun hän sitten katsoi muistiinpanonsa läpi, hän hämmästyi, miten paljon nepsy-piirteitä löytyi. Hän sanoikin, että tällainen hyvinkasvatettu lapsi, jonka nepsypiirteet ovat pinnan alla, tuntuu monesta ammattilaisestakin ihan normaalilta lapselta.

Tässä on vanhemmuuden suurin paradoksi. Tarkkailija on niin hyvinkasvatettu erityislapsi, että hän vaikuttaa ihan normaalilta lapselta, joka on vain tavallista jääräpäisempi ja vähän huonostikasvatettukin. Väärinymmärrystä lisää se, että meillä vanhemmilla on valtavirrasta poikkeavia käsityksiä lastenkasvatuksesta, koska hänen kanssaan eivät tavanomaiset otteet ole aina toimineet. Niinpä niitä epätavallisia otteita pidetään herkästi syynä Tarkkailijan käytökseen eikä suinkaan seurauksena Tarkkailijan käytöksestä.

Tarkkailija osaa yleensä olla niin kuin muutkin. Nepsy-piirteet pysyvät piilossa, jos häntä käsittelee oikein. Varsinkin perheen ulkopuolisille hän näyttää parhaat puolensa ja purkaa paineet kotona, koska hän haluaa olla niin kuin muutkin ja säilyttää maineensa kilttinä lapsena. Luotankin aika pitkälle siihen, että vaikkei hän kaikkia asioita opi itsestään tai muiden reaktioista, hän oppii ne kyllä, jos hänelle asioita selittää. Ongelmallisinta on, että hän ei osaa tulkita sanatonta viestintää tai vihjailuja oikein. Siksi hänenlaistensa lasten kanssa on tärkeää sekä koko kylä kasvattaa -mentaliteetti että suora puhe: sanoo mitä tarkoittaa ja viesti tulee useammalta taholta. Parasta on, jos viesti tulee toiselta lapselta.

Tietyssä mielessä arvio vain tavallista jääräpäisemmästä kakarasta osuu jopa oikeaan. Tarkkailijalla on edelleen tarkat, äärimmäisen tärkeät rutiinit asiaan kuin asiaan. Nykyään niiden rikkominen aiheuttaa vain normaalinkokoisen raivarin, ei enää niin suurta selkkausta, että toiminta pysähtyy useaksi tunniksi. Niinpä hänen kanssaan käytetään jo enimmäkseen aika samantyyppisiä kasvatusotteita kuin normaalin samanikäisen sillä erotuksella, että normaali samanikäinen antaa periksi huomattavasti helpommin ja että niitä rutiineita ei kevein perustein rikota.

2 kommenttia:

  1. Minkin ollen silloin tällöin pohtinut kuvittelenko kaiken mukaanlukien allergiat. Tosin allergiat on helpompi testata: anna väärää ja hoida sen jälkeen kipeää lasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oletkin joskus puhunut tästä. Kuinkahan yleistä tämä on? Ja liittyykö tämä vain niihin asioihin, jotka eivät näy päälle?

      Poista