Ei se osaa edes siivota

Tänään oli kololle tuotu oikein kukkia. Siellä oli ollut siivoustalkoot. Minä en osallistunut, mutta kun palautin sudenpentujen laumaillan jälkeen tavaroita kololle, oli puutyöhuone jo siivottu. Sieltä oli roinan alta paljastunut aika kiva iso huone. Olen minäkin järjestänyt siivoustalkoita, mutta eivät vahtimestarit minun siivoamisteni jälkeen ole kololle kukkia tuoneet. Minulta kun eivät nuo käytännön hommat oikein... perheemme on kotisiivousyrityksen kanta-asiakas.

Kun viimeistä edellisen kerran osallistuin kolotalkoisiin, istuin suurimman osan ajasta johtajahuoneessa ja järjestin lippukuntalehtiä arkistoihin. Nyt ne ovat siellä aikajärjestyksessä ja ylimääräiset kappaleet lehdistä pistettiin jakoon. Jostain luin, että tämäkin on hyvin tyypillistä aikuiselle, jolla on tarkkaavaisuushäiriö. Sitä jumittaa johonkin pieneen, mutta äärimmäisen mielenkiintoiseen, osaprojektiin. Varsinainen homma jää tekemättä.

Ennen kuin aloimme maksaa kotisiivouksesta, oli hyvin tavallista, että jumitin kesken siivouksen johonkin projektiin. Varsinainen siivous tapahtui jos tapahtui, myöhään siivouspäivän iltana. Kun Tarkkailija oli viisikuinen, eräänä tällaisena lauantai-iltapäivänä, vai olikohan jo alkuilta, siivousta ei ollut kunnolla aloitettu... niin siis silloin tipahti postiluukusta kotisiivousyrityksen mainos. Otimme tämän merkkinä siitä, että lauantait voisi käyttää jotenkin muuten kuin riitelemällä siivouksesta: siitä, miten aika kuluu eikä homma edisty. Seuraavasta viikosta lähtien olemme maksaneet viikkosiivouksesta.

Kun viikkosiivous on ulkoistettu, voi hyvällä omallatunnolla keskittyä pieniin projekteihin. Siivous tarkoittaakin minulle nykyään komeroiden ja hyllyjen järjestämistä. Turhasta roinasta eroon hankkiutumista. Ennen kaikkea se tarkoittaa sitä, että kerätään tavarat lattioilta paikoilleen, jotta ammattilainen sopii meille siivoamaan. Jälkimmäinen on tosi hyvä juttu. Siinä on selkeä määräaika, milloin on oltava valmista. Ulkopuolinen ei voi päättää juuri mistään, että sen voi heittää roskiin enkä maksa siitäkään, että ammattilainen nostelee leluja laatikoihin tai järjestelee lehtikasoja.

Meidän perheemme kohdalla siivousriman papereissa on luultavasti lisämerkintä siitä, että mitään ei tosiaankaan saa heittää roskiin. Tässä kerran oli Tarkkailijan äärimmäisen tärkeä ja muutenkin arvokas appelsiininsiemenkokoelma hävinnyt sängyn vierestä tuolilta. Vastaus reklamaatioon oli pahoitteleva, mutta varmasti esimies oli sitä kirjoittaessaa miettinyt, että kaikkea sitä. Eihän nyt yksi kerta mitään haittaa, mutta jos lasten aarteet alkavat jatkuvasti hävitä, niin lapset alkavat vihata kodinhoitajaa eikä se olisi yhtään hyvä juttu. Tarkkailija nimittäin tulee koulusta ennen kuin kodinhoitaja ehtii lähteä. Ja muutenkin.

Olen siitä onnekas, että minulla on sellaista erityisosaamista, josta maksetaan niin hyvin, että meillä on varaa ulkoistaa käytännön töitä. Joillekin erityislasten vanhemmille on käyty oikein kädestä pitäen opettamassa, miten niitä kotitöitä oikein tehdään. Koko ajatus tuntuu puistattavalta. Kun ei siinä nyt ole kyse siitä, että imurin käyttö tai tavaroiden siirtely paikalleen olisi jotenkin ylivoimaisen vaikeata. Kyse on ihan muusta.

On se kyllä jollain lailla hyvin epäreilua, että matemaattinen erityislahjakkuus on hinnoiteltu paremmin kuin arjen taidot. Kaipa se johtuu siitä, että erityispiirteet, joiksi myös erityislahjakkuuksia sanotaan, ovat suhteellisen harvinaisia. Niukkuus nostaa kysyntää. Kun Tarkkailijan asioista on palaveerattu, en ole koskaan ollut erityisen huolissani. Monet Tarkkailijan erityispiirteet ovat sellaisia, että ne kääntyvät viimeistään aikuisiällä vahvuuksiksi. Matemaatiikan kokeesta tuli taas lähes täydet pisteet.